Tässä artikkelissa tarkastelemme käsikirjoituskulttuurin merkitystä
tekstien välittymiselle 1700-luvun alun Suomessa. Keskitymme
artikkelissa erityisesti kokoomakäsikirjoituksiin.
Kokoomakäsikirjoitukset sisältävät tyypillisesti useita eri tekstejä ja
vihkokokonaisuuksia. Niiden kopioimiseen on saattanut osallistua monia
eri henkilöitä, ja kokonaisuus on usein muotoutunut vähitellen. Vaikka
kokoomakäsikirjoitukset ovat tutkimuskohteena haastavia, niiden avulla
voi olla mahdollista rekonstruoida muuten hankalasti tavoitettavia
tekstien välittymisen ja tuotannon verkostoja. Artikkelimme pureutuu
erityisesti erääseen Turun kaupunginkirjaston vanhaan kokoelmaan
kuuluvaan aiemmin tuntemattomaan kokoomakäsikirjoitukseen, jonka
esitämme alun perin kuuluneen Siuntion kirkkoherra Israel Escholinille
(n. 1700–1742). Ilmeisesti pääosin 1720- ja 1730-luvuilla laadittu
käsikirjoitus sisältää pääasiassa ruotsin- ja latinankielisiä tekstejä,
joista osaa ei mahdollisesti tunneta muista lähteistä. Monet teksteistä
liittyvät Suomen vanhempaan kirkkohistoriaan, mutta mukana on myös
akateemisia tekstejä, uudempien asiakirjojen kopioita, kertomuksia ja
piirtokirjoituksia. Tekstejä on hankittu mm. Turun tuomiokapitulin ja
Ilmajoen kirkon arkistoista sekä nähtävästi myös suullisten ja kirjeitse
välitettyjen tiedonantojen kautta. Tarkastelemme käsikirjoitusta
kodikologisesta, paleografisesta ja tekstuaalisesta näkökulmasta
valottaaksemme sen syntyhistoriaa ja provenienssia. Pohdimme, ketkä
kopioivat tekstit käsikirjoitukseen ja millaisia lähteitä heillä oli
käytettävissään. Käsikirjoituksen laatimiseen osallistuneiden
henkilöiden toiminnan ymmärtämiseksi pyrimme hahmottamaan, millaisia
alkujaan mahdollisesti itsenäisiä kokonaisuuksia sen vihot muodostivat
ennen varsinaiseksi kirjaksi sitomista. Artikkelin liitteenä on lista
käsikirjoituksen teksteistä sekä paleografinen selvitys
käsikirjoituksessa esiintyvistä käsialoista.