Tässä tutkimuksessa analysoidaan kriittisesti VAIC- ja CIV- menetelmiä, jotka on kehitetty mittaamaan yritysten aineettoman pääoman arvoa ja hyödyntämistä. Pulic (2000) kehitti VAIC-menetelmän (Value Added Intellectual Coefficient) mittaamaan yrityksen aineettoman pääoman käytön tehokkuutta ja Stewart (1997) loi CIV-menetelmän (Calculated Intangible Value) määrittämään yrityksen aineettoman pääoman arvoa. Tutkimuksessa käydään läpi, miten aineeton pääoma näissä menetelmissä ymmärretään, mitä niihin sisältyvät indikaattorit ja laskentakaavat suhtautuvat taloudellisiin tunnuslukuihin sekä analysoidaan, ovatko menetelmät laskennallisesti luotettavia ja saadaanko niiden avulla uutta tietoa yritysten tehokkuudesta tai aineettoman pääoman käytöstä. Analyysin tuloksena todetaan, ettei VAIC-tunnusluvuilla ole varsinaisesti yhteyttä yrityksen aineettomaan pääomaan, vaan ne kuvaavat ainoastaan yrityksen sijoitetun työn ja pääoman tehokkuutta. Lisäksi laskentamenetelmässä on validiteettiin liittyviä vakavia ongelmia, mitkä heikentävät tulosten luotettavuutta ja tulkintaa kautta linjan. CIV-menetelmä antaa hyödyllistä tietoa yrityksestä siltä osin, että se suhteuttaa yrityksen kilpailijoihinsa pääomatuoton kautta. Siihen, missä määrin näin laskettu CIV on yhteydessä yrityksen aineettomaan pääomaan, vai onko se tulosta talouden muista ajureista, jää menetelmässä kuitenkin avoimeksi.