Artikkeli käsittelee synestesioista ja taiteen moniaistisuudesta käytyä keskustelua aikavälillä 1870–1920, keskittyen niistä käydyn keskustelun yhteyksiin aikakauden taidekenttää kuohuttaneisiin evoluutioteoreettisiin pohdintoihin. Keskeinen argumentti koskee tämän keskustelun nousua avantgardistisessa kapinassa G.E. Lessingin esittämää taiteidenvälistä jakoa kohtaan ja keskustelun katoamista 1900-luvun alkupuoliskolla modernin estetiikan ja taideteorian tietoisuuskeskeiseksi muuttuneen luonteen vuoksi.