Suo­messa liha­vuus­leik­kausten mää­rä väes­töön suhteu­tet­tuna on Länsi-Eu­roopan pie­nimpiä ei­vätkä kaik­ki liha­vuus­ki­rur­giasta hyö­tyvät po­tilaat pää­se leikkau­sarvioon.

Vai­keasta tai sairaal­loi­sesta liha­vuu­desta kär­sii suoma­lai­sista mie­histä 5 % ja nai­sista 7 %.

Liha­vuus­ki­rurgian ai­heeksi on määri­telty painoin­dek­si­taso, jo­ka on yli 40 kg/m2 tai yli 35 kg/m2 yhdis­ty­neenä liha­vuuteen liit­tyvään sai­rauteen. Li­säksi poti­las­va­lin­nassa on tär­keää huo­mioida liha­vuuden ja sen ­lii­tän­näis­sai­rauksien poti­laalle aiheut­tama terveys­riski.

Liha­vuus­ki­rurgian kansain­vä­listen kri­teerien uudis­ta­mista on vii­me ai­koina har­kittu eri­tyi­sesti ­dia­be­tes­po­ti­laiden hoi­dossa. Huo­nossa hoito­ta­sa­pai­nossa olevat diabee­tikot, joi­den painoin­deksi on 30–35 kg/m2, hyö­tyvät liha­vuus­ki­rur­giasta.

Liha­vuus­leikkaus so­pii useim­mille poti­laille, jot­ka ei­vät saa­vuta py­syvää painon­laskua konser­va­tii­vi­sella hoi­dolla ja joil­la leikkaus­riski ei ole merkit­tä­västi suuren­tunut.