Tyypin 1 diabetes on kilpirauhastulehdusten ja keliakian jälkeen suomalaisten yleisin autoimmuunitauti.
Alttius sairastua diabetekseen liittyy geneettiseen vaihteluun etenkin immuunijärjestelmän toimintaan
liittyvissä geeneissä. Se, aktivoituuko haimasaarekkeiden beetasoluja tuhoava autoimmuunireaktio
ja eteneekö se loppuun asti, määräytyy kuitenkin todennäköisimmin elinympäristömme eri
tekijöiden vaikutuksesta. Suolistomikrobiston koostumus näyttää vaikuttavan taudin kehittymiseen jo
aiemmin tunnistettujen varhaisvaiheiden ympäristötekijöiden kuten imetyksen, ruoka-ainealtistusten,
enterovirusinfektioiden ja elinympäristön puhtauden ohella. Eri tekijöiden vaikutusmekanismeja ei tunneta
vieläkään kovin tarkoin. Uusilla transkriptomin, proteomin ja metabolomin tutkimiseen kehitetyillä
menetelmillä ja translationaalisella tautimallinnuksella etsitään uutta tietoa valkosoluissa, aineenvaihdunnassa
ja suolistomikrobiomissa tapahtuvista muutoksista taudin eri vaiheissa. Tavoitteena on tunnistaa
uusia solu- ja molekyylitason mekanismeja, joihin puuttumalla tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuutta
voitaisiin vähentää.