A1 Refereed original research article in a scientific journal
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet: lihavuus, naiskuva ja seksuaalisuus kolmessa suomalaisessa populaarimusiikkikappaleessa
Authors: Anna-Elena Pääkkölä
Publisher: Suomen Etnomusikologinen Seura
Publication year: 2017
Journal:Etnomusikologian vuosikirja
Volume: 29
DOI: https://doi.org/10.23985/evk.60926
Web address : https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60926
Self-archived copy’s web address: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/27429279
Artikkelissa rakennetaan siltaa suomalaisen kulttuurisen 
musiikintutkimuksen ja feministisen kulttuurisen lihavuustutkimuksen 
välillä ensimmäistä kertaa. Tavoitteena on tarkastella kriittisesti 
painodiskursseja suomalaisessa populaarimusiikissa kolmen esimerkin 
kautta: Kipparikvartetin ‘On lautalla pienoinen kahvila’ (1951), Leevi 
and the Leavingsin ‘Sopivasti lihava’ (1988), ja Jukka Pojan ‘Pläski’ 
(2007). Musiikkia analysoidaan sekä lyriikoiden että soivan materiaalin 
tasolla kulttuurisen lähiluvun avulla (Middleton 2012, Richardson 2016) ,
 erityistä huomiota painon kuvailuun kiinnittäen. Yhtenä lisänäkökulmana
 artikkelissa käytetään autoetnografiaa (Kyrölä 2014), jossa tutkija tuo
 omia muistikuviaan ilmi laulujen esitys- tai kuulemistilanteissa 
esimerkkinä lihavan ihmisen kokemuksesta painodiskurssin musiikillisesta
 kuvailusta. Laulujen ja niiden painodiskurssien kautta avautuu useita 
kysymyksiä koskien laulujen naiskuvia, niiden seksualisointia ja 
kehollistamista, sekä niiden ihannointia ja kammoksumista. Lisäksi 
artikkelissa analysoidaan suomalaisuuden käsitettä (Lehtonen, Löytty 
& Ruuska 2004) osana hyväksyttävää naiseutta ja lihavuutta.
Kipparikvartetin ‘On lautalla pienoinen kahvila’ kuvailee kahta 
naista, Sannia ja Marleenaa, joista toinen on kaunis, toinen pullukka. 
Leevi and the Leavingsin ‘Sopivasti lihava’ kuvailee lihavaa naista 
seksuaalisena fetissinä. Jukka Pojan ‘Pläski’ levittää kehopositiivista 
kuvaa antamalla luvan olla “pläski”, jota voi verrata hiphop-kulttuurin 
sanaan “phat” (Gross 2005). Kaikkien laulujen nais- ja kehokuvia 
lähestytään huumorin kautta. Artikkelissa pohditaan, onko ilakoiva, 
karnevalistinen lähestymistapa toiseuttava vai hyväksyvä strategia 
kuvaamaan lihavaa kehoa, ja miten haluttava naiseus kuvastuu 
lihavuuteen. Hyväksyttävä naiseus on kaikissa esimerkeissä 
kyseenalaistettu tila liittyen nimenomaan lihavuuteen, seksuaalisuuteen 
ja kehollisuuteen, ja tätä ambivalenttia suhtautumista kuvataan sekä 
lyriikkojen että soivan materiaalin tasolla.
Downloadable publication  This is an electronic reprint of the original article.  |