Väitöskirjatutkimus selvittää venäläistaustaisten integroitumista työelämään Suomessa. Viittaan tutkimuksessa venäläistaustaisilla Neuvostoliitosta ja Venäjältä Suomeen muuttaneisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä venäläistaustaisten työllistymistä että kantaväestöön kuuluvien ja maahan muuttaneiden välisiä horisontaalisia ja vertikaalisia suhteita työmarkkinoilla ja työyhteisöissä terveydenhuollossa, teollisuudessa ja ICT‐alalla. Venäläistaustaisten työmarkkinaintegraatiota lähestytään sosiologialle tyypillisen tutkimusasetelman kautta, jossa makrotasolla tarkastelun kohteena on työmarkkinoiden kysyntää, liikkuvuutta ja lohkoutumista käsittelevä analyysi. Mikrotasolla yksityiskohtaisen pohdinnan kohteena ovat luottamussuhteet. Laadullinen empiirinen aineisto on analysoitu sisällönanalyyttisin menetelmin. 

Työmarkkinoiden lohkoutuminen ilmenee tutkimuksessa työelämän eriarvoistumisessa, joka heijastuu työmarkkinoiden toimintaympäristöissä, työyhteisöjen olosuhteissa sekä toimijoiden asemissa ja identiteeteissä. Maahan muuttaneet työllistyivät tyypillisimmin organisaatioihin, jotka olivat kantaväestön keskuudessa välteltyjä tai epävarmoja tuotannollistaloudellisista syistä. Työvoimapula ammattialojen ja maantieteellisten alueiden periferioissa tarjosi merkittäviä työllistymismahdollisuuksia sekä ammattitaitoa vaativilla että vaatimattomilla paikoilla. Integroituminen kantaväestön keskuudessa vältellyille työmarkkinoille ilmensi suomalaisten työmarkkinoiden paikoittaista sulkeutuneisuutta. Osa venäläistaustaisista työntekijöistä oli integroitunut kuitenkin työmarkkinoiden ydintyöpaikoille. Esimerkiksi ICT‐alan arvostetut asiantuntijat työskentelivät vetovoimaisissa organisaatioissa melko vakaissa asemissa. 

Sosialisaatio ja kokemukset sekä Neuvostoliitossa ja Venäjällä että Suomessa vaikuttavat yleistyneeseen (epä)luottamuksen rakentumiseen, mikä näkyy työntekijöiden työmarkkinoille integroitumisen tavoissa. Venäjä on alhaisen luottamuksen yhteiskunta, kun puolestaan Suomessa on korkea yleistynyt luottamus. Yleistynyt luottamus on vahvaa usein siellä missä kansalaiset kokevat julkiset instituutiot reiluina ja oikeudenmukaisina. Yleistyneellä luottamuksella viitataan myös luottamukseen suhteessa vieraisiin, ennalta tuntemattomiin ihmisiin. Tutkimusaineistossa ilmenee, että venäläistaustaiset hyödyntävät työllistymisessä tyypillisesti omia, usein venäläistaustaisten luottamusta, vastavuoroisuutta ja velvollisuuksia korostavia ystävä‐ ja ammattilaisverkostoja. Näiden verkostojen kautta päädyttiin kuitenkin monissa tapauksissa kantaväestön keskuudessa välteltyihin, epävakaisiin työpaikkoihin. 

Tutkimus tukee paikoin aikaisempaa sosiologista luottamusteoreettista tutkimusta. Haastateltavien kokemukset työelämästä olivat toisistaan poikkeavia paljon harkintavaltaa ja vähän harkintavaltaa työssään käyttävillä. Luottamuksella on siis selkeä yhteys ammatillisiin hierarkioihin. Vahvoissa ammattiasemissa työskentelevillä luottamus oli vahvempaa kuin heikoissa ammattiasemissa työskentelevillä. Luotettavuuden, turvallisuuden, varmuuden ja oikeudenmukaisuuden arvioinnit heijastuivat sekä yksilöiden että ryhmien välisissä (epä)luottamussuhteissa. 

Luottamuksen rakentumisen tavoissa oli havaittavissa kuitenkin myös yhteiskunnalliseen taustaan liittyviä painotuksia. Työtovereiden osoittama arvostus ja kunnioitus saivat aikaan affektiivista eli tunnepohjaista luottamusta. Sosiaalisissa verkostoissa tarjottu vastavuoroinen apu ja huolehtiminen vahvistivat niin ikään affektiivista luottamusta. Tällaista sosiaalista huomioimista ilmeni erityisesti venäläistaustaisten toimijoiden keskinäisissä luottamuksen piireissä. Kognitiivisen eli tiedollisen luottamuksen merkityksellisyys ilmeni vahvemmin kantasuomalaisten luottamusta heijastavissa toiminnan evaluaatioissa, vaikkakin myös venäläistaustaisten haastatteluissa kognitiivisella luottamuksella oli merkitystä. Itsenäinen suorittaminen, työn sujuvuus sekä kommunikaation selkeys ja rehellisyys sekä vertikaalisissa että horisontaalisissa suhteissa osoittivat selvemmin kognitiivisen luottamuksen rakentumista. Molemmissa vastavuoroisuuden odotuksissa luottamusta indikoi kokemus oikeudenmukaisuudesta tai arviot oikein toimimisesta.