Yhdysvaltalaisen runoilijan Max Cafardin yhdeksän säkeistön pituinen ”Tervetuloa idioseeniin” on jo useamman vuoden ajan kiertänyt internetissä vihaisena ja turhautuneena kommenttina antroposeenikeskusteluihin, jotka ovat 2000-luvun aikana nopeasti levinneet geologiasta muihin luonnontieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin sekä taiteeseenkin. Antroposeeni on geologien puntaroima ehdotus uudeksi planeetan historiaa jäsentäväksi epookiksi holoseenin jälkeen. Se merkitsee planetaarisen ihmisvaikutuksen aikaa, joka jättää pysyvät jäljet Maapallon maa- ja kallioperään, kryosfääriin, ilmastoon, meriin, vesistöihin ja elonkehään sekä siten koko maapallojärjestelmän toimintaan.