Tieteellinen kirjoittaminen on toimintana monimutkainen ja luova prosessi, joka ei aina ole helppo,
varsinkaan aloittelevalle kirjoittajalle. Lindblom-Ylänteen ja Nevgin (2002) mukaan tieteellinen
kirjoittaminen on akateemisen asiantuntijan vaativin taito, sillä kirjoittaessaan joutuu yhdistämään
tieteellisen tietonsa sekä kirjallisen ilmaisun että tieteellisen ajattelun taitoihinsa. Aloittelevan
kirjoittajan kipupisteitä ovat harjaantumattomuus tieteelliseen lukemiseen ja kirjoittamiseen
sekä tieteellisen kirjoittamisprosessin hatara tuntemus (Helenius 2003). Aloittelevan kirjoittajan
voi olla vaikea päästä kirjoittamisen alkuun tai tekstiä ja omia ajatuksia voi olla vaikea jäsentää
ja rajata. Laivo-Laakso (2013) korostaa tieteellisen kirjoittamisen ohjaamisen tärkeyttä, kirjoittamisprosessin
tukemista ja turvallisen keskustelumahdollisuuden luomista opiskelijalle kirjoittamisen
aikana. Ohjaussuhteen mukana noviisi joko nousee tai kaatuu (Paso 2010).
Tässä artikkelissa kuvaamme esseekirjoittamisen ohjausprosessia, joka toteutettiin uudistetusti
syyslukukaudella 2014 avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnoissa, kasvatusja
koulutussosiologian opintojaksolla. Kyseinen esseesuoritus on suurelle osalle opiskelijoista
ensimmäinen yliopistotasoinen tieteellinen essee. Sen tavoitteissa painottuvat tieteellisen tekstin
lukemisen, soveltamisen ja kirjoittamisen lisäksi myös tieteellinen tiedonhaku, palautteen antaminen
ja vastaanottaminen ja tekstin muokkaaminen. Artikkelissa kuvaamme ohjausprosessia,
sen tausta-ajatuksia ja tavoitteita, prosessissa mukana olleiden palautetta sekä palautteen ja
prosessin kautta syntyneitä kehitysideoita. Keskeisinä välineinä kurssissa olivat yhteistoiminnallinen
prosessikirjoittaminen, vertais- ja välipalaute sekä tuen ja ohjauksen saamisen ja keskustelun
mahdollistaminen sulautuvan oppimisen periaattein.