Suomessa on vahva kunnallisen itsehallinnon perinne. Valtuustoilla on ollut paljon päätösvaltaa
kansalaisten arkea koskettavista kysymyksistä. Edustuksellisen päätöksenteon rinnalle
on kuitenkin syntynyt laaja kirjo uusia osallistumismuotoja. Artikkelissa luodaan yleiskatsaus
näiden käyttöön, käyttäjiin ja vaikutuksiin. Tämän pohjalta esitetään joitain yleisiä kehittämissuosituksia.

• Osallistumiseen liittyy riski sen kasautumisesta aktiivisimmille
• Aloitteet eivät ole vahva instrumentti vaikuttaa päätöksiin tai asialistaan
• Osallistumismuotojen määrä ei vahvista kuntalaisten kokemusta päätöksenteon oikeudenmukaisuudesta
• Vuorovaikutteinen osallistuminen sen sijaan vahvistaa tätä kokemusta
• Osallistumisen laatua voidaan parantaa panostamalla fasilitointiin ja osallistujien
edustavuuteen