Tämä tutkimus käsittelee Mikael Agricolan (n. 1507–1557) teoksissa esiintyviä yhdyssanoja sekä sellaisia sanaliittoja, jotka muotonsa ja merkityksensä puolesta muistuttavat yhdyssanoja eli ovat yhdyssanamaisia. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, millaisista morfologisista osista Agricolan teosten yhdyssanat muodostuvat. 

Tutkimuskohteena ja -aineistona ovat kaikki Agricolan teoksissa esiintyvät yhdyssanat. Erilaisia yhdyssanalekseemejä on lähes 2500, ja yhdyssanaesiintymiä on yli 24000. Sanaluokaltaan yhdyssanat ovat substantiiveja, adjektiiveja, pronomineja, numeraaleja, verbejä ja adverbeja. 

Tutkimusmenetelminä on käytetty morfologista analyysia ja vertailua. Tutkimusaineisto on analysoitu ja koodattu tietokannassa. Eräänlainen menetelmä on myös se, että analyysissa on tietoisesti pyritty irrottautumaan nykykielen normatiivisesta yhdyssanakäsityksestä. 

Agricolan teoksissa yhdyssanoja käytetään eri tavalla kuin nykykielessä, sillä niissä esiintyy runsaasti yhdysverbejä ja yhdysadverbeja. Myös yhdyssubstantiiveja on paljon, mutta niiden osuus eri lekseemeistä on 48 prosenttia ja tekstiesiintymistä vain 35 prosenttia, kun vastaavat luvut nykykielessä ovat 89 ja 82 prosenttia. 

Monet Agricolan yhdyssanoista ovat tilapäismuodosteita, eivätkä ne ole säilyneet nykykieleen. Toisaalta esimerkiksi monet keskeiset keskiajan hengelliseen kielenkäyttöön kuuluneet yhdyssanat ovat välittyneet Agricolan teosten kautta ja vakiintuneet pysyväksi osaksi sanastoa. 

Vieraiden kielten vaikutus näkyy varsinkin adverbialkuisissa yhdyssanoissa, joissa adverbeja on käytetty germaanisten ja klassisten kielten prefiksien tavoin. 

Tutkimus osoittaa, että yhdyssanojen yhteen ja erikseen kirjoittaminen ei ole Agricolan teoksissa niin epäjohdonmukaista kuin aiemmin on luultu. Yhteen on kirjoitettu erityisesti sellaisia kokonaisuuksia, joita sitoo toisiinsa kokonaisuuden eriytynyt merkitys. 

Tutkimus paljastaa, että toimitetuissa aineistoissa (esim. sanakirjat ja tietokannat) nykykielen muovaama käsitys yhdyssanoista on vaikuttanut siihen, millaisia yhdyssanoja aineistoon on poimittu. Sanastuksessa on suosittu sellaisia sanarakenteita, jotka ovat olemassa nykykielessä. Tämä nykykielen vaikutus vanhaa kieltä edustavien aineistojen kokoamisessa pitää ottaa huomioon vanhan kirjakielen tutkimuksessa.