Viime vuosikymmeninä elämäntapoihin liittyvät sairaudet ovat nousseet maailmanlaajuisesti johtaviksi kuolinsyiksi. Koholla oleva verenpaine, korkeat veren rasva- ja sokeriarvot sekä tupakointi ovat tärkeimpiä sydän- ja verenkiertoelinten sairauksien riskitekijöitä. Suureen osaan riskitekijöistä voidaan vaikuttaa suotuisasti jo ennen varsinaisen sairauden puhkeamista elämäntapoja muuttamalla, mutta elämäntapojen muuttaminen on osoittautunut hyvin haasteelliseksi tehtäväksi. 

Tietoa on käytettävissä paljon ja ihmiset pitävät terveyttä tärkeänä asiana. Pelkän tiedon ja mahdollisten uhkakuvien esiin tuominen eivät kuitenkaan motivoi ihmisiä riittävästi muutokseen. Elämäntilanteella ja elämänlaadulla arvioidaan olevan tärkeä osuutensa elämäntapamuutosten onnistumisessa. 

Kartoitimme perusterveinä itseään pitäneiden, mutta jonkin valtimotaudin riskitekijän omanneiden henkilöiden elämänlaatua Lounais-Suomen alueella vuosina 2005–2007 toteutetun väestötutkimuksen aineistosta. Osallistujien määrä oli 2752. Totesimme, että sokeritaudin esiasteilla ei ollut vaikutusta tutkittujen terveyteen liittyvään elämänlaatuun, mutta tuoreella tyypin 2 diabeteksella oli elämänlaatua huonontava vaikutus. Sen perusteella heräsi kysymys siitä, missä vaiheessa perusterveydenhuollossa toimivan lääkärin on syytä aloittaa diagnostiset sokeritaudin tutkimukset ja mahdollinen hoito. 

Epidemian lailla lisääntyvään ylipainoon ja painon hallintaan liittyviä elämänlaatutekijöitä kartoitettiin samasta tutkimusaineistosta. Totesimme, että ylipaino ja lihavuus heikensivät erityisesti tutkittujen henkilöiden fyysistä elämänlaatua, mutta vaikutukset psyykkiseen elämänlaatuun vaihtelivat. Painonhallinnan onnistumisen suhteen todettiin, että henkilöt, joiden terveyteen liittyvä elämänlaatu oli huono tutkimuksen alkaessa, onnistuivat huonoimmin painonsa hallinnassa. 

Perusterveydenhuollossa asioivien potilaiden halukkuutta keskustella elämäntavoistaan lääkärin kanssa selvitettiin kyselytutkimuksen avulla, n=459. Tulosten mukaan tutkittavan tupakointi ja ylipaino lisäsivät hänen keskusteluhaluttomuuttaan. 

Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi osata kiinnittää huomiota vastaanotolle tulevien potilaiden elämäntilanteeseen ennen kuin terveyden kannalta merkityksellisiä muutosohjeita aletaan antaa. Näin toimien ei lisättäisi potilaan elämäntilanteen kuormittavuutta ja voitaisiin odottaa elämäntapamuutosten onnistumisia.