Tutkimus käsittelee median tapaa puhua kulttuuriympäristön arvoista ja kehittämisestä. Kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen (Critical Heritage Studies) traditioon kuuluva tutkimus lähestyy aihetta kulttuuriperinnön diskursiivisen luonteen ja valta-asetelmien valossa. Tutkimus osoittaa, miten kulttuuriympäristön asiantuntijoiden kannattaa kehittää viestintäänsä vahvistaakseen suuren yleisön kulttuuriympäristötietoisuutta. Se on myös substanssiasiantuntijuuden merkityksen tunnustava avaus kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen kentälle. 

Tapausesimerkkinä toimii modernistisen kaupunkisuunnittelun ihanteita heijastanut Helsingin Puu-Käpylästä vuosina 1960–1971 käyty kaavoituskiista. Puutarhakaupunki kaavoitettiin uudisrakentamiselle, mutta vuonna 1960 julkisuuteen tuotu asemakaavaehdotus käynnisti julkisen keskustelun, johon osallistui muun muassa asukkaita, poliitikkoja ja kulttuuriympäristön asiantuntijoita. Kyseessä oli maan ensimmäinen rakennussuojelukiista, jonka seurauksena jo laadittu uusi asemakaava jäi toteuttamatta ja kokonainen asuinalue suojeltiin. 

Tutkimusaineistona on 154 lehtileikettä Helsingin Sanomista, Hufvudstadsbladetista, Kansan Uutisista, Käpylä-lehdestä ja Uudesta Suomesta sekä kaksi Puu-Käpylästä 1960-luvulla tehtyä dokumenttielokuvaa. Viranomaistahojen argumentoinnin verrokkiaineistona toimivat hallinnollisesta rakennussuojelusta tehdyt tutkimukset, voimassa oleva ja vanha rakennussuojelulainsäädäntö, rakennusperinnön arvottamisessa käytetyt mallit ja kolme asiantuntijahaastattelua. Metodina on kriittinen diskurssianalyysi. 

Kulttuuriympäristön asiantuntijoita tarvitaan kaupunkisuunnittelun poliittisella kentällä, mutta asiantuntijoiden viestintätaidoissa on parantamisen varaa. Yleistajuinen ja avoimeen asiantuntijuuteen keskittyvä kulttuuriympäristön ammattilainen voi saada asialleen enemmän vaikuttavuutta kuin ulosannissaan omaan ammatillisuuteensa ja käsitteiden perusteluun keskittyvä kollegansa. Siksi asiantuntijoiden tulisi kyetä puhumaan kolmella erilaisella kielellä aina kohdeyleisön mukaan: oman käsitteisiin pohjaavan asiantuntijakielen lisäksi suuren yleisön tavoittavalla yleistajuisella viestinnällä sekä tiiviillä ja ratkaisukeskeisellä päättäjien kielellä.