Ylemmät ammattikorkeakoulu (YAMK) -tutkinnot vakinaistettiin 1.8.2005 suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään. Tutkintojen vakinaistamisen taustalla olivat ammattikorkeakoulujen toiveet ja tutkinnoista käydyt moninaiset keskustelut sekä Bolognan prosessin vaikutteet. Lisäksi tutkinnon perusteita olivat tarve lisätä työelämäkytkentäistä asiantuntijuutta ja kehittää ammatillisia jatkokoulutusväyliä. Tutkinnot tuottavat maisterin tutkintojen rinnalla julkiseen virkaan tai tehtävään saman kelpoisuuden.

Tutkimuksessa tarkastellaan YAMK-tutkintoja työmarkkinoilla tutkinnon merkityksen, tutkinnosta saadun työmarkkinahyödyn ja osaamisen, sekä tutkinnon suorittamiseen vaikuttaneiden tekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, minkälainen tutkinnon kilpailuasetelma työmarkkinoilla on suhteessa yliopistolliseen maisterin tutkintoon. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään yleensä korkeakoulutuksen, tutkintojen ja erityisesti YAMK-tutkinnon asemoitumista työelämän rekrytointiasetelmissa ja osana korkeakoulujärjestelmää. Näiden kysymysten kautta pyritään löytämään vastauksia siihen, minkälainen on YAMK-tutkinnon koulutuspoliittinen merkitys ja asema.

Tutkimuksen aineisto koostui AMK-tutkinnon suorittaneille (N= 1274) ja heidän työnantajilleen (N=78) vuonna 2012 suunnatuista kyselyistä. YAMK-tutkinnon suorittaneet olivat kaikilta ammattikorkeakoulun kahdeksalta koulutusalalta ja työnantajat eri sektoreilta ja toimialoilta. Tutkimuksessa tutkinnon suorittaneiden aineistoa tarkastellaan myös osaksi sukupuolittain ja koulutusalakohtaisesti sekä työnantajien aineistoa työnantajien ylimmän koulutustaustan pohjalta. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja khin neliö -testiä (X2), t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä tai t-testin ja varianssianalyysin epäparametrisia vastineita. Faktorianalyyseistä käytettiin pääkomponenttianalyysia ja konfirmatorista faktorianalyysiä. Avointen kysymysten analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja aineiston kvantifiointi.

Tärkeimpiä syitä YAMK-tutkinnon suorittamiseen oli osaamisen ja yleensä itsensä kehittäminen. Tutkinto suoritettiin myös siksi, että sen voi suorittaa ammattikorkeakoulussa sekä kilpailukyvyn ja työmarkkina-aseman vahvistamiseksi. Tutkinnon suorittamisen syistä työuhilla ja -vaatimuksilla oli vähäisin merkitys. Tutkinnon suorittaneet hyötyivät tutkinnosta eniten työpaikkakohtaisen osaamisen kasvulla. Valmistuneet kokivat hyötyneensä tutkinnosta myös yleisten valmiuksien kasvulla. Nämä valmiudet käsittivät valmiuksia yleensä asiantuntijatyöhön ja elinikäiseen oppimiseen sekä saatua täysin uutta osaamista. Tutkinnosta saatu hyöty sekä uralla etenemisen että työmarkkinoilla kilpailukyvyn lisääntymisen osalta oli vähempää.

Suhteessa maistereihin YAMK-tutkinnon kilpailukykyä heikensi tutkinnon matala arvostus ja huono tunnettuus sekä se, että rekrytoinnissa työnantajat suosivat pitkälti omaa koulutustaustaansa vastaavia hakijoita. Työnantajat myös suhtautuivat varautuneesti YAMK-tutkinnon tuottamaan osaamiseen ja kilpailukykyyn, eivätkä nähneet tutkinnon vastaavan maisterin tutkintoa. Maisterin tutkintoon verrattaessa YAMK-tutkinnon
suorittaneet uskoivat tutkinnon tuottavan enemmän osaamista kuin kilpailukykyä. Toisaalta osaamista pidettiin myös kilpailukykyä vahvistavana tekijänä. Työnantajat osoittivat YAMK-tutkinnon lisäarvoksi verrattuna maisterin tutkintoon tutkinnon työelämä- ja käytäntökeskeisyyden ja tutkinnon tuoman erityisosaaminen.

Tutkinnon suorittaneet saivat YAMK-tutkinnosta laajasti ja monipuolisesti työelämävalmiuksia. Asia- ja asiantuntijuusosaamisen lisäksi koulutuksesta saatiin esimerkiksi tutkimusosaamista, avarakatseisuutta, työn- ja ajanhallintaa sekä yhteistyö- ja verkostosuhteita. Tutkinnosta saatiin siis monipuolisesti osaamista ja työelämävalmiuksia asiantuntijuuteen, kuten tutkinnon koulutuspoliittiseksi tavoitteeksi on asetettu. Tästä huolimatta tutkinnosta saadut valmiudet eivät olleet riittäviä siihen nähden, miten suuri merkitys näillä eri valmiuksilla oli tutkinnon suorittaneiden työtehtävistä suoriutumisessa. Työnantajat olivat kuitenkin tyytyväisiä siihen,miten koulutus vastasi työelämän osaamisvaatimuksiin. Siitäkin huolimatta, että työnantajat suhtautuivat epäilevästi YAMK-tutkinnon tuottamaan osaamiseen ja kilpailukykyyn verrattuna maistereihin. Kertooko tämä, että ammatillinen ylempi korkeakoulutus antaa kyllä työtehtävissä edellytettäviä työelämävalmiuksia ja osaamista sinänsä, mutta ei riittävästi verrattuna maisteritutkintoon?

YAMK-tutkintoa pidettiin tarpeellisena korkeakoulutusväylänä ja osaamisen tuottajana työmarkkinoille. Tästä huolimatta tutkinnon asema korkeakoulujärjestelmässä ja työmarkkinoilla oli epäselvä, mikä ilmeni esimerkiksi tutkinnon tehtäväkentän epäselvyytenä työmarkkinoilla suhteessa ammattikorkeakoulun perustutkintoon ja yliopiston maisteritutkintoon nähden. Tähän on syynä erityisesti se, että tutkintoa ei edelleenkään tunneta kovin hyvin opiskelijoiden keskuudessa eikä työmarkkinoilla, eikä tutkinto ole kovin arvostettu.

Tutkinnon aseman epäselvyyttä korkeakoulujärjestelmässä lisäsi se, että YAMK-tutkinnosta ei ole joustavaa väylää tohtorikoulutukseen. Tutkinto muodostaa yhdenlaisen umpiperän. Kannatusta tutkinnon suorittaneilta saikin erityisesti ammattikorkeakoulujen oman tohtorikoulutusjärjestelmän luonti. Työnantajat sen sijaan suhtautuivat kriittisesti ammattikorkeakoulun tarpeelle omaan tohtorikoulutusjärjestelmään. Lisäksi tutkinnon suorittaneet eivät pitäneet YAMK-tutkinnon tutkintonimikettä informatiivisena ja toimivana, koska se ei erotu riittävästi ammattikorkeakoulun perustutkinnon nimikkeestä, ei ole tutkinnon tasoa kuvaava eikä vertaudu oikealla tavalla yliopiston tutkintonimikkeisiin. Tutkinnon suorittaneet kannattivat maisteri (AMK) nimikettä, joka nostaisi tutkinnon arvoa, statusta ja antaisi tasapuolisemman kohtelun maisteritutkinnon suorittaneiden kanssa työmarkkinoilla.

Työnantajien vastauksista välittyi osaamisen, kouluttautumisen ja korkeakoulutuksen merkitys, kysyntä ja arvostus työmarkkinoilla. Työnantajat eivät liiemmälti nähneet tarvetta korkeakoulutuksen vähentämiselle, eivätkä kokeneet ongelmaksi tutkintojen liiallista arvostamista. Työnantajat pitivät jatkuvaa kouluttautumista tärkeänä. Tämä tukee sitä, että itsensä kehittämisestä ja osaamisen ylläpitämisestä on tullut yhä tärkeämpi selviytymiskeino työmarkkinoilla.

Aineiston tulosten pohjalta YAMK-tutkinnon koulutuspoliittinen merkitys ja asema tutkinnon suorittaneiden ja työnantajien näkökulmasta piirtyy seuraavasti: YAMK-tutkinto on tarpeellinen ammatilliseen ja työelämälähtöiseen ylemmän korkeakouluväylän tarjoamiseen. Tutkinto näyttäytyy myös yliopistokoulutuksesta erottuvana ja erilaisena osaamisen ja osaajien merkittävänä tuottajana työmarkkinoille. Suhteessa maisterin tutkintoon YAMK-tutkinto ei ole työmarkkinoilla kilpailukykyinen. Tutkinto tarvitsee lisää tiedotusta, näyttöä, statusta ja kilpailukykyä työmarkkinoilla paremmin pärjäämiseen. Lisäksi YAMK-tutkinnon suorittaneiden tohtoroitumisväylästä tulisi tosiallisesti käydä keskustelua. Tutkinnon asema osaajien ja osaamisen tuottajana ja tarjoajana koulutus- ja työelämäkentässä on epäselvä ja tutkinto kaipaakin täsmennystä omaan työmarkkinapaikkaan.