Väitöskirja käsittelee varhaismodernin kaupunkiyhteisön tilallista elämänpiiriä ja tapoja hahmottaa kaupunkitilaa kielen ja käsitteiden lähtökohdista. Tutkimuksen kohteena on pääasiassa Turku mutta osin myös muualla Ruotsin valtakunnassa laaditut tekstit. Väljä aikarajaus ulottuu 1740-luvulta 1810-luvun alkuun. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa yksityisen ja julkisen tilan käsitteiden alkuperää sekä toisaalta niiden poissaoloa ja toisenlaisia tilallisia käsitteitä ja kategorioita 1700-luvun kulttuurissa. Keskeisenä taustana on 1700-luvulle ajoitettu julkisen elämänpiirin esiinnousu, johon tutkimus liittää keskikokoisen kaupungin ja arkielämän lähtökohdat. 

Työn teoreettinen ja menetelmällinen idea pohjautuu kielellisten käsitteiden ja tilallisen ja aineellisen maailman samanaikaiseen tulkintaan. Tarkastelu keskittyy sekä laajempiin yleiskäsitteisiin että täsmällisempiin, esimerkiksi huonetiloja kuvanneisiin käsitteisiin ja luonnehdintoihin. Tutkimuksessa hyödynnetään myös historiallista paikkatietoa ja kartallistamista tekstilähteiden analyysissä. Alkuperäisaineisto koostuu laajasta otannasta erilaisia tekstejä vuosilta 1740–1810, ja yhtenä metodisena lähtökohtana on erilaisten lähteiden tietojen yhdistely ennen kaikkea tilan lähtökohdasta. 

Tutkimuksen perusteella 1700-luvun tilallista kulttuuria tulisi usein käytetyn julkisen ja yksityisen kahtiajaon sijaan pyrkiä ymmärtämään aikakauden omien käsitteellisten kategorioiden lähtökohdasta. Työ antaa uusia näkökulmia 1700-luvun uudenlaisiin julkisuuden instituutioihin kuten kahvihuoneisiin keskikokoisten ja pienten kaupunkien lähtökohdista. Paikallishistoriallisella tasolla väitöskirja nostaa esiin aiemmin vähän tutkitun, Turun palossa 1827 tuhoutuneen rakennetun ympäristön ja kaupunkiyhteisön arjen tilojen elämänpiirin. Historiantutkimuksen menetelmien näkökulmasta tutkimus peräänkuuluttaa käsitteisiin keskittyvän menetelmän ja käsitehistoriallisten lähestymistapojen laaja-alaista soveltamista tilallisiin ja arjen elämänpiirin kieleen ja käsitteisiin.