Vanhemman kiintymyssuhderepresentaatiot ja vanhempi-lapsi suhde




Anna Kouvo, Riikka Korja, Sari Ahlqvist-Bjorkroth

2013

Psykologia

05-06

48

05-06

383

401

19

0355-1067



Vanhemman ja lapsen välinen suhde tulisi nähdä monitasoisena ja dynaamisena systeeminä, joka sisältää sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutuskäyttäytymisen että vanhemman ja lapsen subjektiiviset kokemukset ja mielen sisäiset edustukset eli representaatiot (mm. Stern-Brushweiler & Stern, 1989; Vreeswijk, Maas & VanBakel, 2012a; Zeanah, Berlin & Boris, 2011). Erityisesti vanhemman representaatiot liittyen lapsuudenaikaisiin hoivatuksi tulemisen kokemuksiin sekä vanhemman representaatiot suhteessa omaan lapseensa ovat osoittautuneet merkityksellisiksi vanhemman ja lapsen kehittyvän suhteen kannalta (Zeanah ym., 2011). Vanhemman kiintymyssuhderepresentaatioita pidetään keskeisenä osana vanhemmuutta, ja niiden on osoitettu olevan yhteydessä vanhemman ja lapsen suhteen laatuun jopa lapsen nuoruusikään saakka (Steele & Steele, 2005). Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella varhaisia perhesuhteita vanhemman kiintymyssuhderepresen-
taatioiden näkökulmasta. Tarkastelemme katsauksessa vanhemman kiintymyssuhderepresentaatioita suhteessa omiin lapsuuden kiintymyssuhdekokemuksiin ja omaan lapseen. Määrittelemme nämä kiintymyssuhdekäsitteet ja esittelemme keskeisiä tutkimustuloksia vanhemman kiintymyssuhderepresentaatioiden yhteyksistä vanhemman ja lapsen suhteeseen. Pohdimme myös äitiyden ja isyyden sekä kulttuurin merkitystä vanhempien kiintymyssuhderepresentaatioille.



Last updated on 2024-26-11 at 13:59