Tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää lukio-opiskelijoiden käsityksiä oppimisensa
itsesäätelystrategioista. Lukiokoulutuksessa toteutetut muutokset kuten valinnanmahdollisuuksien
lisääntyminen ovat antaneet lukio-opiskelijoille kasvaneen mahdollisuuden
omanlaisensa lukio-opiskelupolun suunnitteluun ja yksilölliseen tavoitteenasetteluun.
Työssä tarkastellaan myös lukio-opiskelijoiden opintojen kulkua, erilaisia opiskeluodotuksia
ja niiden toteutumista sekä näiden yhteyttä itsesäätelyyn.
Tutkimus toteutettiin seurantatutkimuksena, jossa kyselylomakkeilla kerättiin tietoa syksyllä
2004 Turun kaupungin suomenkielisissä päivälukioissa (10 koulua) opintonsa aloittavilta
opiskelijoilta kahdesti; ensimmäisenä ja kolmantena opiskeluvuotena. Tutkimuksessa
oli mukana 245 opiskelijaa, 142 tyttöä ja 103 poikaa. Tutkimuksen vastausprosentti oli 84
%. Kyselylomakkeiden itsesäätelyä ja oppimisorientaatioita koskevat kysymykset pohjautuivat
Jan Vermuntin ILS-oppimistyylimittariin (Inventory of Learning Styles) (Vermunt
1994; 1996). Lisäksi haastateltiin 15 tutkimuksessa mukana ollutta opiskelijaa.
Kyselylomakeaineisto analysoitiin ristiintaulukoinneilla, korrelaatiokertoimilla, t-testeillä
ja erilaisilla varianssianalyyseillä. Itsesäätelystrategiamittarin neljän summamuuttujan
oletus testattiin erikseen mittauksissa 1 ja 2 konfirmatorisen faktorianalyysin avulla.
Tutkimuksessa identifioitiin klusterianalyysillä tehdyssä ryhmittelyssä neljä erilaista
lukio-opiskelijaryhmää: menestyvät navigoijat, tavalliset tasapainoilijat, säätelemättömät
kulkeutujat ja ylikuormittuneet avuntarvitsijat. Navigoijille on tyypillistä niin prosessin/
tulosten kuin sisällön suhteen korkea itsesäätely. Tyypillinen piirre navigoijien kohdalla
on myös ulkoisen säätelyn korkea taso. Avuntarvitsijat eroavat muista ryhmistä selkeästi
korkeampien puutteellisten säätelystrategioidensa perusteella, vaikka heidän itsesäätelynsä
on suhteellisesti niihin ja muihin ryhmiin nähden melko korkealla tasolla. Tasapainoilijat
sijoittuvat itsesäätelyn ja ulkoisen säätelyn osalta ryhmien keskitasolle. Kulkeutujien
itsesäätely samoin kuin ulkoinen säätely ovat ryhmien matalinta tasoa.
Tuloksista nähdään, että kehittyneemmällä itsesäätelyllä on selvä yhteys lukio-opintojen
sujuvuuteen ja opintomenestykseen, mutta noin kolmasosalle opiskelijoista itsesäätelevä,
suunnitelmallinen tavoitteenasettelu on vaikeaa. Navigoijilla ja tasapainoilijoilla opiskelu
on sekä heille itselleen mielekästä että ulkoisesti arvioituna tehokasta. Joidenkin opiskelijoiden,
erityisesti avuntarvitsijoiden ja kulkeutujien keskuudessa opintojen kulku sen sijaan
hapuilee. Lukiolaisten opiskeluun kohdistuvien odotusten voidaan tämän tutkimuksen
tuloksen perusteella katsoa ennustavan todellista opintojen kulkua ja opintomenestystä
melko hyvin. Eroja on sekä tavoitetasossa, opiskeluprosessiin liittyvissä kokemuksissa että
jatko-opintosuunnitelmissa ja ne ovat yhteydessä sukupuoleen, isän sosioekonomiseen
asemaan, erikoislinjalla opiskeluun sekä lukion alun itsesäätelyryhmiin.