Kaksisuuntaisen mielialahäiriön määrittävät piirteet ovat mielialaoireet ja jaksoittaisuus. Usein sairastumista edeltää stressaava tapahtuma. Jatkuva ärtyneisyys ei ennusta kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamista. Nuoren suuri sairastumisriski tulee tunnistaa sukuhistorian ja ennakoivien oireiden perusteella. Näyttöön perustuvaa hoitoa riskihenkilöille ei ole, mutta hoidossa voidaan soveltaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykososiaalisia hoitomuotoja. Kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa useimmiten ahdistuneisuutena tai masennuksena, joka tuo nuoren hoitoon. Sairaudenkuvan muutoksen huomaaminen edellyttää tiedostavaa voinnin seurantaa myös toipumisen jälkeen. Pitkittäinen mielialan ja unen tarpeen seuranta on paras diagnostinen väline, mutta sairauden löytämiseen on useita nuorille sopivia apuvälineitä.