Katatonisen oireyhtymän on oletettu kadonneen, mutta se on yllättävän tavallinen psykiatristen
ja somaattisten sairaaloitten potilailla. Katatoniaa pidetään nykyään oireulottuvuutena,
johon liittyy psykomotorisia oireita ja toiminnanohjauksen vaikeaa häiriintymistä.
Tilan ennuste on useimmiten hyvä. Pahanlaatuistakin katatoniaa esiintyy edelleen,
ja kuolleisuus siihen on yhä huomattavaa. Lääkehoidon ensisijainen vaihtoehto on loratsepaami,
jolla saadaan valtaosin hyvä vaste. Katatonisen sulkutilan eli liikkumattomuuden ja
horroksen ensisijainen hoito on sähköhoito, joka on syytä toteuttaa mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa. Katatonia voi ilmetä maniassa myös motorisena kiihtymyksenä.
Pahanlaatuisen katatonian hoidossa ensisijaisen sähköhoidon lisäksi kriittisessä tilanteessa
voidaan käyttää myös dantroleenia ja bromokriptiiniä. Katatoniapotilaat päätyvät etupäässä
sairaalahoitoon tilaan liittyvien toimintakyvyn ja toiminnanohjauksen merkittävien
ongelmien vuoksi.