D4 Published development or research report or study
Verkostoyhteistyön merkitys kulttuurialan yritystoiminan kannalta. Case: Helsinki 2000 kulttuurikaupunkivuosi
Authors: Tuukka Andersen, Mika Vaihekoski
Publisher: LTT-Tutkimus Oy
Publishing place: Helsinki
Publication year: 2001
ISBN: 951-774-084-0
Web address : http://users.utu.fi/moovai/pdf/ISBN_951_774_084_0.pdf
Abstract
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan verkostoyhteistyön merkitystä kulttuurialan
yritystoiminnalle sekä kulttuuritoimialan yritysten liiketoimintamuotoja. Tutkimuksen
kannalta keskeistä on tarkastella millaisia ovat yritykset kulttuuritoimialalla, millaista
yhteistyötä toimialalla tehdään, mitä hyötyä yhteistyöstä on yrityksille, millaisena yritykset kokivat kulttuurikaupunki vuoden 2000 hankkeen ja miten se vaikutti yritysten toimintaan sekä mitkä ovat kulttuurialan yritysten tulevaisuuden suunnitelmat. Raportissa lähestytään tutkittavia yrityksiä liiketaloustieteellisestä näkökulmasta, joten kulttuuritapahtumien sisällölliset arvot ja niiden kulttuurilliset merkitykset on rajattu tämän tarkastelun ulkopuolelle.
Tutkimuskohteena ovat ne kulttuuritoimialan yritykset, jotka ovat osallistuneet
Helsinki 2000 kulttuurikaupunkivuoden tuottamiseen. Keskittymällä yhteen merkittävään tapahtumaan ja tiettyyn yritysjoukkoon saadaan mahdollisimman tarkkoja tutkimustuloksia valitusta toimialan segmentistä. Tutkimuksen perusjoukko muodostuu 27:stä kulttuurialan yrityksestä, jotka Kulttuurikaupunkisäätiön mukaan toimivat yrittäjämäisesti kulttuuriteollisuuden toimialalla. Valitut yritykset edustavat varsin tyypillisiä kulttuurialan yrityksiä ja vaikka yritysjoukko onkin suhteellisen pieni, voitaneen siitä tehtäviä johtopäätöksiä yleistää laajemmin koko toimialalle.
Tyypillinen kulttuuritoimialan yritys työllistää yksi tai kaksi henkilöä. Toimintaa
harjoitetaan oman ydinosaamisen alueella, joka saattaa olla hyvinkin kapea-alainen. Tältä osaamisalueelta ei yleensä haluta lähteä kehittämään liiketoimintaa muuten kuin oman ydinosaamisen kehittämisen kautta. Osa-aikaisina yrittäjinä toimi tutkitussa joukossa muutama yrittäjä. Sivutoiminen yrittäjyys on myös toimialalla melko yleistä.
Tutkitun yritysjoukon liiketoimintaa tarkastellaan tilinpäätösanalyysin keinoin
periodilla 1997-2000. Tarkastellulla periodilla liiketoiminnan laajuus kehittyi liikevaihdolla mitattuna 47 prosenttia vuodessa. Vuonna 2000 tutkitun yritysjoukon liikevaihdot olivat huipputasollaan, mutta ovat sen jälkeen laskeneet. Joidenkin yritysten kohdalla lasku on ollut jopa 80 prosenttia. Haastatelluista yrityksistä ei yhdenkään liikevaihdon ennakoida nousevan vuoden 2000 tasoa korkeammaksi vuonna 2001.
Kustannusrakenteeltaan kulttuurialan yritykset ovat yleensä samantyyppisiä kuin
muillakin paljon henkilöresursseja sitovilla toimialoilla. Yritysten suurimmat kustannukset aiheutuvat palkoista ja palkkioista ja muista liiketoiminnan muuttuvista kuluista, eikä liiketoimintaan sitoudu kovinkaan paljon pääomia. Tutkitut yritykset eivät poikenneet tästä ja niiden liiketoimintaan sitoutuneiden varojen vähäisyys korostuu siinä, että usein käynnissä oleva tuotanto rahoitetaan ostoveloin ja muiden lyhytaikaisten velkaerien kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että suuremmat käynnissä olevat hankkeet ovat usein kriittisiä liiketoiminnan jatkumiselle. Absoluuttisesti mitattuna tutkittujen yritysten nettotulokset ovat parantuneet tarkasteluperiodilla. Liiketoiminnan suhteellinen kannattavuus on kuitenkin hieman heikentynyt. Tutkitut yritykset olivat taloudellisen analyysin mukaan suhteellisen vakavaraisia, mutta tulkittaessa tunnuslukuja tulee taas muistaa, että liiketoimintaa rahoitetaan pääosin tulorahoituksella ja lyhytaikaisella vieraalla pääomalla ja näin ollen
mittarit antavat hieman liian positiivisen kuvan yritysten vakavaraisuudesta. Vakavaraisia yritykset ovatkin vain siinä mielessä, että niillä on tuskin lainkaan vierasta pääomaa. Toisaalta liiketoiminnan jatkuvuutta ei ole varmistamassa myöskään liki yhtään omaa pääomaa, joten liiketoiminnan jatkuvuus on hyvin herkkä tilausten jatkuvuudelle. Maksuvalmiuden osalta yritysten kehitys on ollut negatiivista, koska liiketoiminnan laajuuden kasvaminen vaatii aina lisääntyneitä resursseja ennen kuin niistä saadaan tuloa, sillä tuotannot sitovat aina varoja ennen valmistumistaan.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan verkostoyhteistyön merkitystä kulttuurialan
yritystoiminnalle sekä kulttuuritoimialan yritysten liiketoimintamuotoja. Tutkimuksen
kannalta keskeistä on tarkastella millaisia ovat yritykset kulttuuritoimialalla, millaista
yhteistyötä toimialalla tehdään, mitä hyötyä yhteistyöstä on yrityksille, millaisena yritykset kokivat kulttuurikaupunki vuoden 2000 hankkeen ja miten se vaikutti yritysten toimintaan sekä mitkä ovat kulttuurialan yritysten tulevaisuuden suunnitelmat. Raportissa lähestytään tutkittavia yrityksiä liiketaloustieteellisestä näkökulmasta, joten kulttuuritapahtumien sisällölliset arvot ja niiden kulttuurilliset merkitykset on rajattu tämän tarkastelun ulkopuolelle.
Tutkimuskohteena ovat ne kulttuuritoimialan yritykset, jotka ovat osallistuneet
Helsinki 2000 kulttuurikaupunkivuoden tuottamiseen. Keskittymällä yhteen merkittävään tapahtumaan ja tiettyyn yritysjoukkoon saadaan mahdollisimman tarkkoja tutkimustuloksia valitusta toimialan segmentistä. Tutkimuksen perusjoukko muodostuu 27:stä kulttuurialan yrityksestä, jotka Kulttuurikaupunkisäätiön mukaan toimivat yrittäjämäisesti kulttuuriteollisuuden toimialalla. Valitut yritykset edustavat varsin tyypillisiä kulttuurialan yrityksiä ja vaikka yritysjoukko onkin suhteellisen pieni, voitaneen siitä tehtäviä johtopäätöksiä yleistää laajemmin koko toimialalle.
Tyypillinen kulttuuritoimialan yritys työllistää yksi tai kaksi henkilöä. Toimintaa
harjoitetaan oman ydinosaamisen alueella, joka saattaa olla hyvinkin kapea-alainen. Tältä osaamisalueelta ei yleensä haluta lähteä kehittämään liiketoimintaa muuten kuin oman ydinosaamisen kehittämisen kautta. Osa-aikaisina yrittäjinä toimi tutkitussa joukossa muutama yrittäjä. Sivutoiminen yrittäjyys on myös toimialalla melko yleistä.
Tutkitun yritysjoukon liiketoimintaa tarkastellaan tilinpäätösanalyysin keinoin
periodilla 1997-2000. Tarkastellulla periodilla liiketoiminnan laajuus kehittyi liikevaihdolla mitattuna 47 prosenttia vuodessa. Vuonna 2000 tutkitun yritysjoukon liikevaihdot olivat huipputasollaan, mutta ovat sen jälkeen laskeneet. Joidenkin yritysten kohdalla lasku on ollut jopa 80 prosenttia. Haastatelluista yrityksistä ei yhdenkään liikevaihdon ennakoida nousevan vuoden 2000 tasoa korkeammaksi vuonna 2001.
Kustannusrakenteeltaan kulttuurialan yritykset ovat yleensä samantyyppisiä kuin
muillakin paljon henkilöresursseja sitovilla toimialoilla. Yritysten suurimmat kustannukset aiheutuvat palkoista ja palkkioista ja muista liiketoiminnan muuttuvista kuluista, eikä liiketoimintaan sitoudu kovinkaan paljon pääomia. Tutkitut yritykset eivät poikenneet tästä ja niiden liiketoimintaan sitoutuneiden varojen vähäisyys korostuu siinä, että usein käynnissä oleva tuotanto rahoitetaan ostoveloin ja muiden lyhytaikaisten velkaerien kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että suuremmat käynnissä olevat hankkeet ovat usein kriittisiä liiketoiminnan jatkumiselle. Absoluuttisesti mitattuna tutkittujen yritysten nettotulokset ovat parantuneet tarkasteluperiodilla. Liiketoiminnan suhteellinen kannattavuus on kuitenkin hieman heikentynyt. Tutkitut yritykset olivat taloudellisen analyysin mukaan suhteellisen vakavaraisia, mutta tulkittaessa tunnuslukuja tulee taas muistaa, että liiketoimintaa rahoitetaan pääosin tulorahoituksella ja lyhytaikaisella vieraalla pääomalla ja näin ollen
mittarit antavat hieman liian positiivisen kuvan yritysten vakavaraisuudesta. Vakavaraisia yritykset ovatkin vain siinä mielessä, että niillä on tuskin lainkaan vierasta pääomaa. Toisaalta liiketoiminnan jatkuvuutta ei ole varmistamassa myöskään liki yhtään omaa pääomaa, joten liiketoiminnan jatkuvuus on hyvin herkkä tilausten jatkuvuudelle. Maksuvalmiuden osalta yritysten kehitys on ollut negatiivista, koska liiketoiminnan laajuuden kasvaminen vaatii aina lisääntyneitä resursseja ennen kuin niistä saadaan tuloa, sillä tuotannot sitovat aina varoja ennen valmistumistaan.
UTU Research Portal