Tässä artikkelissa tarkastellaan lasten sosiaalista kompetenssia ja sen edistämistä liikunnan ja liikuntakasvatuksen keinoin. Lasten sosiaalisten taitojen, vertaissuhteiden ja itsetunnon tukemisessa on kyse myös sosiaalisen syrjäytymisen ennaltaehkäisemisestä. Syrjäytymisen käsite saattaa tuntua vieraalta pienten lasten yhteydessä, mutta tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen syrjäytyminen varhaislapsuudessa (osattomuus vertaisryhmän kasvua ja kehitystä edistävistä ihmissuhteista ja sosiaalisista verkostoista) johtaa pitkittyessään muihin ongelmiin (mielenterveyden häiriöt, sopeutumisongelmat, rikollisuus) (Laine & Neitola 2002; Laine, Neitola, Auremaa & Laakkonen 2010). Erilaiset vertaissuhteiden hankaluudet ja muut sosiaalisen kompetenssin ongelmat ovat verraten yleisiä myös Suomessa varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisten lasten parissa (ks. Laine ym. 2010). Sosiaalista syrjäytymistä tarkastellaan sosiaalisen kompetenssin käsitteen kautta. Toisena tarkastelunäkökulmana ovat tukea tarvitsevat lapset, joilla on kasvussaan, kehityksessään ja oppimisessaan erilaisia haasteita. Arviot erityistä tukea tarvitsevien lasten määrästä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa vaihtelevat kriteerien ja määrittelijöiden mukaan, mutta erilaisia kasvatuksellisia, kuntoutuksellisia ja pedagogisia tukitoimenpiteitä tarvitsee arviolta 5–15 prosenttia lapsista (Pihlaja 2009; Säkkinen & Kuoppala 2010).