Kansainvälinen uutuusdokumentti esittelee Suomen ”nuorten naisten hallitusta” esimerkkinä tasa-arvon etenemisestä, mutta jättää vähemmälle huomiolle politiikan sisällöt ja hallituksen sisäiset ristiriidat. Populaarifeminismin konventioita hyödyntävä kerronta ei sovikaan ongelmattomasti valtiollisen politiikan käsittelyyn.