Lapsen tilanteen arviointien käytäntöjä on tutkittu viimeaikaisessa suomalaisessa lastensuojelututkimuksessa vain vähän. Kansainvälisissä tutkimuksissa arviointia ja lapsikeskeisyyttä on pidetty edellytyksenä lastensuojelun onnistuneisuudelle ja laadulle. Lapsikeskeisyys on liitetty päätöksenteon vaikuttavuuteen sekä lasten oikeusturvan toteutumiseen lastensuojelussa. Lapsen huomioivilla työtavoilla on voitu parantaa esimerkiksi arviointien yksityiskohtaisuutta, jolloin lapsen tilanteen tunnistaminen sekä tuen ja palvelun kohdentuminen on ollut onnistuneempaa. Olemme tutkineet valtakunnallisella kyselyaineistolla (n=363) osatekijöitä, joilla on yhteys suomalaisten sosiaalityöntekijöiden lapsikeskeiseen arvioinnin lähestymistapaan. Tutkimus tarkastelee arvioinnin lapsikeskeisyyttä ja sitä, millaisia ulottuvuuksia lasta koskevista arvioinneista muodostuu. Tutkimme myös, mitkä tekijät ennustavat sosiaalityöntekijän lapsikeskeistä lähestymistapaa arvioinnissa. Tulosten mukaan suuri osa sosiaalityöntekijöistä tekee arviointia lapsikeskeisesti. Lapsikeskeisyydessä on kuitenkin eroja sosiaalityöntekijän tehtäväalan mukaan; lapsikeskeisesti arviointia tekeviä sosiaalityöntekijöitä on enemmän lastensuojelussa kuin lapsiperhepalveluissa. Tutkimuksessa esille saadut viisi osatekijäulottuvuutta (lapsen ominaisuudet, tarvitsevuus, taustahistoria ja kehitystieto, sosiaaliset ja läheissuhteet ja riskitekijät) huomioidaan kauttaaltaan lähes aina tai vähintään silloin tällöin. Eniten arvioidaan lapsen ominaisuuksia ja sosiaalisen kasvuympäristön tekijöitä. Vähiten lapsen taustahistorian tekijöitä ja riski- ja uhkatekijöitä. Taustahistorian huomioiminen kuitenkin ennustaa voimakkaasti sosiaalityöntekijän lapsikeskeisyyttä arvioinnissa. Tutkimus lisää tietoa vähän tutkitusta aiheesta ja tarjoaa näkökulman lapsikeskeiseen arviointiin tarvittavaan osaamiseen ja asiantuntijuuteen. Tutkimus tarjoaa myös näkökulman määrällisen tutkimuksen mahdollisuuksiin lastensuojelun ja lapsikeskeisyyden tutkimuksessa.