Tarkastelemme artikkelissa tieteenfilosofisesta näkökulmasta filosofi Juha Himangan luonnontieteisiin kohdistaman pitkäaikaisen kritiikin uskottavuutta. Himanka perustaa kriittisen lähestymistapansa fenomenologiaan mutta päätyy soveltamaan sitä sen varsinaisen pätevyysalueen ulkopuolella minkä seurauksena hänen lähestymistapansa muodostuu subjektivistiseksi ja relativistiseksi. Kansainvälisessä tiedepoliittisessa keskustelussa on päädytty käsitykseen, jonka mukaan subjektiivisten kokemusten perusteella on mahdotonta lausua mitään ontologisesti yleispätevää tarkastelun kohteena olevasta ilmiöstä, vaikka subjektiivisten kokemusten sisältöä sellaisenaan voidaankin tarkastella esimerkiksi fenomenologiseen reduktioon perustuen. Tästä syystä Juha Himanka epäonnistuu pitkäaikaisessa luonnontieteisiin kohdistamassaan kriittisessä arvostelussa.