Yliopistoilla on kestävyyskasvatuksen edistämisessä yhteiskunnallisesti merkittävä rooli, koska yliopistot kouluttavat asiantuntijoita, jotka ovat keskeisiä tulevaisuuden päätöksentekijöitä ja toimijoita. Yliopistossa opiskelijoilta vaaditaan laajaa ymmärrystä esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien Agenda 2030 -ohjelmasta ja sen tavoitteista. Tämä näkyy yliopistojen opetussuunnitelmissa ja kertoo osaltaan siitä, että kestävyysaiheet ovat tärkeä osa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Myös yliopistojen opetuksessa kestävyyskasvatuksen huomiointi on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Opetettavasta tieteenalasta tai aineesta riippumatta opettajat toimivat muutoksen airuina. Tämän vuoksi kestävän kehityksen periaatteiden ja niihin liittyvien opetusmenetelmien tulisi kuulua jokaisen opettajan työkalupakkiin. Selvitimme kyselytutkimuksen avulla erään suomalaisen yliopiston kieltenopettajien (N = 36) valmiuksia huomioida omassa opetuksessaan kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia sekä mahdollisuuksia, joilla kieltenopetuksessa voidaan edistää kestävää tulevaisuutta. Suurin osa vastaajista piti kestävän kehityksen sisältöjä tarpeellisina opetuksessa, mutta kieltenopettajat painottivat sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä enemmän kuin ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Kaikkien ulottuvuuksien painotuksiin tuntuivat vaikuttavan sekä tutut opetuskäytänteet että opettajien kokemus omasta valmiudestaan opettaa kestävyyden ilmiöitä. Tutkimustulokset antavat mahdollisuuden pohtia pedagogisesti, millaista kestävää kehitystä edistävän kieltenopetuksen pitäisi olla ja miten opiskelijoita voidaan ohjata sitä kohti. Koulutuksen saavutettavuuden ja opetusmuotojen kestävyyden tarkastelu mahdollistaa opetusmenetelmien ja työtapojen kriittisen arvioinnin digitalisoituneessa yhteiskunnassa, jossa erilaisille opetus- ja oppimismenetelmille on runsaasti vaihtoehtoja.

 Avainsanat: kieltenopetus, kestävä kehitys, yliopistokoulutus, kieltenopettaja