Tiedonhaku ja tiedonhallinta ovat olennainen osa jokapäiväistä elämää nykyajan informaatioyhteiskunnassa. Taitoja löytää, arvioida ja järjestää digitaalista informaatiota tarvitaan niin työelämässä, opiskelussa kuin vapaa-ajallakin. Digitaaliset informaatiotaidot ovatkin nykyään yksi aikuisten kolmesta perustaidosta luku- ja numerotaitojen ohella.

Tutkimuksessa selvitetään, miten erilaiset henkilöön (esim. ikä, sukupuoli), asemaan (esim. koulutus, asema) ja resursseihin (esim. digitaalinen aktiivisuus, täydennyskoulutus) liittyvät tekijät selittävät digitaalisia informaatiotaitoja. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Jan van Dijkin digitaalisen syrjäytymisen resurssiteoriaa (Resources and Appropriation Theory). Suomessa digitaalisten informaatiotaitojen tutkimus on keskittynyt kouluihin, ja tutkimusten kohderyhminä on ollut lähinnä oppilaita ja opiskelijoita. Tässä tutkimuksessa kohderyhmää laajennettiin koskemaan myös aikuisten ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten digitaalisia informaatiotaitoja.

Tutkimuksen kohderyhmiä ovat peruskoulun ja toisen asteen opiskelijat (n = 3 222), työpajanuoret (n = 93), metallialan työntekijät (n = 270) sekä opettajat (n = 4 988). Aineisto kerättiin Turun yliopistossa kehitettyjen digitaalisia taitoja mittaavien testaussovellusten avulla. Tutkimusmenetelminä käytettiin korrelaatiota, lineaarista regressioanalyysiä ja klusterianalyysiä.

Henkilöön liittyvistä tekijöistä ikä ja sukupuoli olivat yhteydessä parempiin digitaalisiin informaatiotaitoihin vain aikuisilla. Opettajien digiaktiivisuus, omiin taitoihin luottaminen ja digitaaliset informaatiotaidot heikkenivät iän myötä. Heillä ikä olikin digiaktiivisuuden ohella merkittävin digitaalisia informaatiotaitoja selittävä tekijä. Myös metallialan työntekijöillä vanhimpien ikäryhmien digitaaliset informaatiotaidot olivat heikommat kuin nuorempien. Miehet pärjäsivät testissä hieman naisia paremmin ja myös luottivat digitaitoihinsa naisia enemmän.

Positionaalisista tekijöistä sekä koulutus että asema työpaikalla olivat yhteydessä digitaalisiin informaatiotaitoihin. Metallialan työntekijöillä koulutus todettiin työhön liittyvän digivälineiden käytön ohella tärkeimmäksi informaatiotaitojen selittäjäksi. Työposition yhteyttä digitaalisiin informaatiotaitoihin voitiin tutkia vain metallialan työntekijöillä. Toimihenkilöt pärjäsivät testissä tilastollisesti merkitsevästi tuotantotyöntekijöitä paremmin. Tuotantotyöntekijät käyttivät digivälineitä enemmän vapaa-ajallaan kuin työssä. Toimihenkilöillä taas työhön liittyvää digitaalisten välineiden käyttöä oli vapaa-ajan käyttöä enemmän. Suorittava teollisuustyö, jossa digivälineiden käyttö on vähäistä ja rutiininomaista, saattaakin johtaa noidankehään, joka estää taitojen kehittymistä.

Resurssitekijöistä merkittävimmäksi todettiin digitaalinen aktiivisuus. Opettajilla myös luottamus omaan osaamiseen ja täydennyskoulutus selittivät digitaalisia informaatiotaitoja. Metallialan tuotantotyöntekijöillä tärkein informaatiotaitojen selittäjä oli työhön liittyvä digivälineiden käyttö. Digitaalisten välineiden käyttö työpaikalla korreloi myös vahvasti koulutuksen ja aseman kanssa. Vapaa-ajan digikäyttö ei sen sijaan selittänyt digitaalisia informaatiotaitoja. Vapaa-ajalla tapahtuva digivälineiden käyttö onkin usein yksinkertaisempaa kuin työajan digikäyttö. Työpajanuorilla digiaktiivisuus tai yksittäiset digivälineiden käyttötavat eivät olleet yhteydessä tiedonhakutaitoihin. Heillä ainoat tiedonhakutaitoja selittävät muuttujat olivat taidot muilla digitaitojen osa-alueilla.

Regressioanalyysien tulokset osoittavat, että henkilöön liittyvistä tekijöistä ainoastaan ikä oli digitaalisten informaatiotaitojen itsenäinen selittäjä ja sekin vain opettajilla. Positionaalisista tekijöistä puolestaan vain koulutustaustalla oli selitysvoimaa itsenäisenä muuttujana. Eniten informaatiotaitojen itsenäistä selitysvoimaa todettiin olevan resurssitekijöillä. Henkilöön tai asemaan liittyviä tekijöitä merkityksellisempiä olivat siis käytettävissä olevat resurssit, kuten digitaalinen aktiivisuus ja taidot muilla digitaitojen osa-alueilla. Esimerkiksi pelkkä asema työpaikalla ei selitä digitaalisia informaatiotaitoja, vaan toimii taitojen karttumisen mahdollistajana; todellinen taitojen selittäjä on digivälineiden käyttökokemus. Tulos on interventioiden kannalta myönteinen, koska resurssitekijöihin on helpoin vaikuttaa.