Sosiaali- ja terveysalan opettajilla työhyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen on entistä merkityksellisempää työnhallinnan haasteiden kasvaessa ja henkilöstön ikääntyessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sosiaali- ja terveysalan opettajien työhyvinvointia ja sitä edistäviä tekijöitä kansallisella poikkileikkaustutkimuksella, joka on toteutettu syksyllä 2020 COVID-19-pandemian alkuvaiheessa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella sosiaali- ja terveysalan opettajilta (n=552). Kyselyssä työhyvinvointi koostuu neljästä osa-alueesta: 1) työntekijän voimavarat ja työ, 2) työolot, 3) ammatillinen osaaminen ja 4) työyhteisö. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Sosiaali- ja terveysalan opettajat arvioivat oman työhyvinvointinsa korkeammalle tasolle kuin työyhteisönsä työhyvinvoinnin. Opettajat, joilla oli työkokemusta korkeintaan viisi vuotta, arvioivat työyhteisönsä työhyvinvoinnin korkeimmaksi verrattuna muihin ryhmiin. Matalimmaksi työhyvinvointinsa arvioivat 60-vuotiaat tai sitä vanhemmat opettajat. Etätyöllä, opettajien avio- tai avoliitolla ja alaikäisillä lapsilla perheessä oli myönteinen yhteys työhyvinvoinnin kokemukseen. Työhyvinvoinnin neljästä osa-alueesta korkeimmalle tasolle opettajat arvioivat ammatillisen osaamisen ja heikoimmaksi työntekijän voimavarat ja työ -osa-alueen. Saatua tietoa voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämiseksi sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden opettajille, henkilöstöhallinnolle ja terveyden edistämisen ammattilaisille.