Ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné (1707–1778) tunnetaan ennen kaikkea eliöiden taksonomisen luokittelujärjestelmän kehittäjänä. Hänen maailmankuululla työllään on suuri merkitys vielä tänäkin päivänä. Vaikka Carl von Linnén perintö jälkipolville onkin ennen kaikkea luonnontieteellinen ja tieteenhistoriallinen, voi myös suomen kielen tutkija tehdä hänen teksteistään löytöjä. Esittelen tässä artikkelissa Carl von Linnén käsikirjoitusaineistoihin ja painettuihin teoksiin sisältyviä suomenkielisiä osia.

Teoreettis-metodologisena kehyksenä tutkimuksessani toimii vanhan kirjasuomen ortografian, äänne- ja muotorakenteen sekä sanaston tutkimus. Lisäksi mukana on näkökulmia henkilö- ja kirjahistoriasta. Aineistona on käytetty niin käsikirjoituksia kuin painettua kirjallisuuttakin.

Artikkeli valaisee tutkimusmatkaajan kohtaamia arkisia tilanteita ja sitä, minkälaista kielellistä tukea hän on tarvinnut selvitäkseen vieraskielisessä ympäristössä. Von Linnén teksteissä esiintyvien kasvien ja eläinten nimitysten tutkiminen puolestaan valaisee, minkälaiset eliönnimitykset ovat oleellisia mainita erikseen suomeksi. Artikkelissa perehdytään myös kyseisten nimitysten taustaan, sillä on aiheellista selvittää, mistä ruotsinkielinen von Linné on ylipäätään saanut suomenkielisiä sanoja tietoonsa.