Luvian kirkkoherran tytär, ylioppilas Hanna Hermonen (myöh. Heinilä, 1890–1981) lähetti 20-vuotiaana nuorena naisena Lontoosta perheenjäsenilleen kirjeitä, jotka ajoittuvat lokakuusta 1910 maaliskuun loppuun 1911. Hän matkusti Lontooseen työskennelläkseen lastenhoitajana Lontoon merimiespappi Sigfrid Sireniuksen ja rouva Lyyli Sireniuksen perheessä. Kirjeet ovat säilyneet yksityisarkistossa. Käytän Hannan jälkeläisen Elina Jakomaan puhtaaksi kirjoittamaa 42 matkanaikaista kirjettä, jotka ovat osa isompaa Hermosen perhepiirin kirjeenvaihtokulttuuria.

Kysyn, millaisena 1910-luvun alun Lontoo, sen suomalaisyhteisö ja suomalainen merimieslähetys ja merenkulku näyttäytyvät Hannan kirjeissä sekä millaisena matkan merkitys näyttäytyy osana Hanna Hermosen elämänkulkua. Hän tapasi Lontoossa ollessaan tuttuja luvialaisia ja raumalaisia merimiehiä. Kirjemateriaali valottaa mielenkiintoisella tavalla näitä ajan luokka- ja sukupuolieroja ylittäviä kohtaamisia ja merimieslähetyksen toimintaa käytännössä. Hän myös tutustui ja kiinnittyi laajasti Lontoon suomalaisyhteisöön. Kaiken kaikkiaan verkostojen ja toisten ihmisten kohtaamisen merkitys nousee keskeiseen rooliin, ja artikkeli herättääkin lukijan pohtimaan, voiko yksilön biografiaa edes tarkastella yksikkönä, rajatusti yksilöstä käsin, vai onko elämäkerrallinen tutkimus aina useamman eletyn elämän ristivalottamista ja rinnakkain asettamista.