Israelin ja Palestiinan konfliktin keskeinen ulottuvuus on kerronnallinen sodankäynti: taistelu siitä, mistä näkökulmasta tapahtumista kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. Kriisin ymmärtämisessä tarvitaan kertomuslukutaitoa eli kykyä eritellä kriittisesti, miten tapahtumia kerronnallistetaan, miten kertomukset ovat kytköksissä vallankäyttöön ja miten osapuolet pyrkivät oikeuttamaan väkivaltaa erilaisilla kulttuurisesti välittyneillä tarinallisilla kehyksillä.

Kertomukset ovat ihmisten tapa jäsentää todellisuutta. Usein ne luonnollistavat tietyn tavan puhua asioista. Kertomukset sisältävät valikoivuutta, tulkintaa ja merkityksenantoa. Tietyillä tarinamalleilla yksinkertaistetaan monimutkaisia asioita. ”Hyvän ja pahan välinen sota” vetoaa, koska näkökulma on tuttu ja rauhoittava – on helppo asettua hyvän puolelle pahaa vastaan.

Hamasin lokakuinen isku Israeliin on perustelua tuomita, mutta sen pohjalta ei pidä rakentaa mustavalkoista kertomusta. Kertomukset muovaavat mahdollisen tajuamme. Manikealainen tarinamalli voi estää ymmärtämästä todellisuuden monimutkaisuutta ja sitä, että on mahdollista samaan aikaan tuomita sekä Hamasin hyökkäys Israeliin että Israelin Gazan siviileihin kohdistamat iskut.

Kertomuslukutaito merkitsee sen hahmottamista, miten fyysistä väkivaltaa edeltää diskursiivinen, kielellinen tai kerronnallinen väkivalta, kuten vihollisen epäinhimillistäminen. Universalisoiva ja nykyhetkeen rajautuva kertomus pahuudesta irrottaa konfliktin asiayhteydestään eikä auta ymmärtämään sitä. Holokaustin tutkijat ovat tuominneet holokaustin käyttämisen aseena, jolla pyritään oikeuttamaan uusi kansanmurha.

Yksinkertaistavien, universaalin hyvän ja pahan vastakkainasettelulle rakentuvien tarinamallien sijaan tarvittaisiin perehtymistä toisiinsa kietoutuviin väkivallan historioihin, jotka ovat nykyisten tapahtumien taustalla. Vain kontekstualisoiva, historiatietoinen lähestymistapa mahdollistaa konfliktin ymmärtämisen ja luo edellytyksiä yritykselle kuvitella tie ulos väkivallan kierteestä. Auschwitzissa ja gulageilla epäinhimillistävät kertomukset mahdollistivat joukkotuhon. Meidän tulee torjua väkivaltaa lietsovia kertomuksia ja olla siten osana kansainvälistä yhteisöä mukana estämässä uudet kansanmurhat ja rikokset ihmisyyttä vastaan.