Monografiaväitöskirjassani tuotan taideteoreettisen tulkinnan utooppisen maiseman käsitteestä ja kuva-analyysin kuuden pohjoismaalaisen kuvataiteilijan 2000-luvun utooppisista maisemamaalauksista. Testaan ikonografis-aatehistoriallisin menetelmin, miten keskeisen modernin utopia-ajattelija Ernst Blochin (1885–1977) filosofiaan sisältyvät – ja aikaisemmin kuvalähtöisestä näkökulmasta tutkimattomat – maisemametaforat toimivat maalausten tulkinnan työkaluna. Blochin määrittämä psykologinen toiveajattelu välittyy aineistoni maalauksissa maisematoposten lisäksi esimerkiksi värien luomina tunnelmina eli moodeina (mood).

Kysyn, miten 2000-luvun maalausten sisältämät utooppiset maisemametaforat, kuten Arkadia, Paratiisi tai pastoraali, toimivat blochilaisittain ympäristökritiikkinä. Analysoin primääriaineistonani suomalaisten Anna Tuorin (s. 1976) ja Petri Ala-Maunuksen (s. 1970), tanskalaisen John Kørnerin (s. 1967), islantilaisen Eggert Péturssonin (s. 1956), ruotsalaisen Andreas Erikssonin (s. 1975) sekä norjalaisen Astrid Nondalin (s. 1958) valikoituja 2000-luvun maalauksia. Heidän teoksensa esittävät maisemakuvan muodossa merkillepantavia tulkintoja nykyihmisen paikkakokemuksista, luonnosta, utopiasta (kreik. eu- ja ou-topos) eli hyvästä ei-paikasta ja sen tuhoisasta vastakohdasta, dystopiasta.

Nämä 2000-luvun maalaukset uudistavat utooppista maisemakuvastoa apokalyptisin tai dystooppisin sävyin. Utopiakirjallisuuden klassikoissa sekä maisemamaalaustaiteessa aina 1400-luvulta alkaen toistuu kolonialistisiin paratiisimielikuviin ankkuroituva ikonografia, jota nykymaalaukset tulkitsevat uudelleen. Kuvaston tyypillisimpiä elementtejä ovat esimerkiksi etäiset vuoret, avarat näkymät mantereelle tai merelle, taivas, vesi ja vehmaat Arkadian laaksot, niityt tai metsiköt.

Länsimainen maisemamaalaus on lajiltaan utooppista etenkin siihen usein sisältyvien imperialististen paratiisimielikuvien vuoksi. Maiseman esteettinen esittäminen esimerkiksi pastoraalina voi toimia myös yhteiskuntakritiikkinä tai ympäristökritiikkinä, kuten tulkitsen tutkimassani nykytaiteessa tapahtuvan.