Yhteisöllisen väkivallan kompleksisuus ja väkivaltaan puuttumisen rakenteet islamilaisissa yhteisöissä ja sosiaalityössä - UTU Research Portal

Other publication

Yhteisöllisen väkivallan kompleksisuus ja väkivaltaan puuttumisen rakenteet islamilaisissa yhteisöissä ja sosiaalityössä

Authors: Taipale Minna

Conference name: Sosiaalityön tutkimuksen päivät

Publisher: Helsingin yliopisto

Publishing place: Helsinki

Publication year: 2023

Book title : Sosiaalityön tutkimuksen päivät 2023: Abstraktikirja

Web address : https://www.helsinki.fi/assets/drupal/2023-02/ABSTRAKTIKIRJA_MUOKATTU2.0.pdf

Abstract

Työryhmässä esittelen väitöskirjatutkimusta, jossa tarkastellaan islamin uskontoon linkittyvää yhteisöllistä väkivaltaa, ja väkivallan tunnistamisen merkitystä sosiaalityölle, muslimiyhteisöjen rakenteille sekä muslimiyhteisöissä eläville yksilöille. Väitöskirjatutkimuksen pääkysymyksenä on: Miten muslimiyhteisöjen uskonnollinen yhteisöllisyys on yhteydessä väkivaltaan, väkivallan tunnistamiseen sekä, miten uskonnollista yhteisöllisyyttä voidaan hyödyntää väkivaltaan puuttumisessa ja ehkäisyssä?

Yhteisöllinen väkivalta on väkivaltaa, joka todentuu yhteisön sisäisissä vuorovaikutustilanteissa ja kiinnittyy vahvasti yhteisön keskinäiseen moraalikoodiston ylläpitämiseen ja kontrolliin (Bildjuschkin ym. 2020, 6). Yhteisöllistä väkivaltaa muusta lähisuhdeväkivallasta erottaa se, että yhteisöllisessä väkivallassa tekijöitä on useita ja väkivalta voi kohdistua useampaan henkilöön.
Yhteisöllisen väkivallan tunnistaminen on Suomessa vielä uutta, sillä vasta viime vuosina on yhteisölliseen väkivaltaan kiinnitetty huomiota erillisenä väkivallan muotona. Yhteisöllinen väkivalta on kunniaan liittyvän väkivallan ohessa kirjattu Oikeusministeriön (2020, 37) naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen torjuntaohjelmaan ja lisäksi Tuuli Hong (2019; 4) nosti väitöstutkimuksessaan esille yhteisöllisen väkivallan problematiikkaa.

Aiemmissa Suomen uskonnollisia vähemmistöyhteisöjä koskevissa tutkimuksissa (mm. Linjakumpu 2015; Hurtig 2013; Lidman 2020 & 2022) on noussut esille uskonnollisten traditioiden ja yhteisöllisyyden yhteenkietoutuminen yhteisön jäsenten elämää tukevana, mutta samalla väärinkäytöksiä ja väkivaltaa mahdollistavana rakenteena. Tämä uskonnollinen yhteisöllisyys voi olla tukevaa ja samalla haavoittavaa. Uskonnon kaksoisrooli nousi esille väitöstutkimustani taustoittavan pro gradu-tutkielman tuloksissa. Islamin uskontoon perustuvat normit mahdollistivat väkivallan toteutumista, mutta toisaalta henkilökohtaisen uskon merkitys väkivaltaa kokeneiden toimijuuden kokemuksessa ja toipumisen prosessissa oli merkittävä. (Taipale 2021, 70–71.)

Sosiaalityön yhteiskunnallinen merkitys heikommassa asemassa olevien asiakkaiden oikeuksien edistäjänä ja edun valvojana edellyttää, että sosiaalityössä kyetään yhä laajemmin tunnistamaan väestörakenteen muutokset ja niiden merkitys sosiaalityön profession kehitystarpeille. Väkivallan ilmiöiden tunnistamiselle, väkivallan ehkäisemiselle ja sosiaalityön tukipalveluiden kehittämiselle on keskeistä, että väkivallan moninaisuutta saadaan tutkittua yhä laajemmin. Lisäksi asiakaskunnan moninaistuessa on sosiaalityössä syytä laajemmin tunnistaa yhteisöllisyyden ja uskonnollisuuden merkitys sosiaalityön asiakkaiden sosiaaliseen elintilaan ja holistiseen hyvinvointiin.