Käsityön oppiaine on kehittynyt vuosikymmenten saatossa käytännöllisestä työkasvatuksesta luovaksi ongelmanratkaisun prosessiksi, jossa työskentelyn lähtökohdat perustuvat oppilaan omiin kiinnostuksen kohteisiin. Tarkastelemme, miten käsityön laajempaa kulttuuris-yhteiskunnallista luonnetta on määritelty akateemisessa kirjallisuudessa. Voisiko käsityö näyttäytyä peruskoulussa paitsi tärkeänä opetuksellisena sisältönä, myös yhteiskunnallisesti merkittävänä osaamisen kenttänä, joka tukee yksilöiden kasvua ja kehitystä ajatteleviksi ja itsenäisiksi kansalaisiksi sekä lisää ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, vastuuntuntoa yhteiskunnasta ja tahtoa säilyttää käsityön tekemisen kulttuuri?