Artikkelissa tutkitaan sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lapsen tilanteen arvioinnista ja sen laadusta lastensuojelussa. Lähtökohtana on näkemys siitä, että arviointi on kriittinen kohta sosiaalityössä, koska sen pohjalta tulee ratkaista ja tehdä päätös, miten lapsen ja perheen kanssa edetään työskentelyssä. Arviointia lähestytään laadun ja virheiden ja epäkohtien tunnistamisen näkökulmasta. Tarkastelu pohjautuu sosiaalityöntekijöille osoitettuun kyselyyn (N=210). Analyysi osoitti laadukkaan arvioinnin ja asiakkaan oikeuksien toteuttamisen välisen yhteyden. Myös arviointiin käytettävällä riittävällä ajalla oli yhteys laatuun. Arvioinnin laatu oli sosiaalityöntekijöiden arvioimana varsin korkea, vaikka työpaikan käytössä tai sosiaalityöntekijän tiedossa ei ollut arvioinnin laatua, puutteita tai virheitä käsitteleviä käytäntöjä. Tämä herättää kysymyksen sosiaalityöntekijöiden ja organisaatioiden laatu- ja virhetietoisuudesta. Siksi on tarpeellista selkiinnyttää arvioinnin laatuun ja osaamiseen liittyviä tekijöitä lastensuojelussa osana asiakasturvallisuuden kehittämistä.