Tässä artikkelissa tarkastellaan vastaajien päihdeongelmien huomioimista sakon muuntorangaistusasioiden tuomitsemis- ja täytäntöönpanovaiheessa erityisesti lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen kyselytutkimuksen pohjalta.

Sakon muuntorangaistusten tuomitsemisvaiheessa käräjäoikeus voi käyttää harkintavaltaansa ja jättää sakot muuntamatta esimerkiksi vastaajan päihdekuntoutukseen hakeutumisen vuoksi. Tutkimukseni perusteella muuntamatta jättämistä ei kuitenkaan juuri koskaan käytetä. Muuntamatta jättämisen vähäiseen käyttöön saattaa yhtenä syynä olla se, että päätöksenteko on ohjattu lähes pelkästään tuomioistunharjoittelua suorittaville käräjänotaareille, joilla ei välttämättä ole riittävästi tietoa siitä, milloin muuntamatta jättämistä koskevaa punnintaa tulisi tehdä. Lisäksi muuntamatta jättämisen vähäiseen käyttöön vaikuttaa se, että tuomioistuimella ei ole muuntorangaistusta koskevaa päätöstä tehdessään tiedossa sellaisia seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa muuntamatta jättämiseen. Oikeudellisen avustajan tarve sakon muuntorangaistusasioissa on myös huomattavasti suurempi kuin sen on ajateltu olevan.

Sakon muuntorangaistus voidaan panna täytäntöön vankilan sijasta myös päihdekuntoutuslaitoksessa. Sakon muuntorangaistukset laitetaan kuitenkin täytäntöön pääasiassa vankeutena, vaikka päihdekuntoutukseen sijoittamista on pyritty lisäämään erilaisilla hankkeilla. Erityisesti yhdenvertaisuuden näkökulmasta sakon muuntorangaistusten täytäntöönpanosta tekee ongelmallista se, että päihdekuntoutukseen pääseminen edellyttää aina vangin kotikunnan antamaa sitoumusta jatkohoidosta sekä Rikosseuraamuslaitoksen ja vangin kotikunnan välistä yhteistyön toimivuutta. Päihdeongelmaiset sakon muuntorangaistukseen tuomitut asetetaan näin ollen keskenään erilaiseen asemaan kotikuntansa perusteella.