Tutkimus osoittaa Suomen ulkopolitiikassa ja ulkopoliittisissa päätöksentekorakenteissa tapahtuneita murroksia vuosina 1982–1992. Tutkimus kattaa Suomen ulkopolitiikan Mauno Koiviston presidenttikauden alusta kevääseen 1992, jolloin Suomi haki Euroopan yhteisön jäseneksi. Tuona aikana Suomen ulkopolitiikassa tapahtui hiljainen käänne, joka koski sekä ulkopolitiikkaa että ulkopoliittista päätöksentekojärjestelmää.

Urho Kekkosen eroaminen tasavallan presidentin virasta syksyllä 1981 edusti aikalaisille yhden ajanjakson päätöstä. Muutospaineista huolimatta tasavallan presidentiksi valittu Mauno Koivisto jatkoi edeltäjänsä ulkopoliittista linjaa. Suomen kansainvälistä asemaa ja ulkopolitiikan johtamista määritti ennen kaikkea suhde Neuvostoliittoon. Vuodet 1982–1985 olivat Suomen ulkopolitiikassa jatkuvuuden osoittamista.

Vähittäinen irtautuminen Suomen perinteisestä ulkopolitiikasta tapahtui vuodesta 1984 alkaen. Puolueettomuuspolitiikan mukaiselta keskitieltä kurssi alkoi kääntyä kohti länttä vahvistamalla institutionaalisia sidoksia. Sitoutuminen länteen ja länsieurooppalaisiin monenkeskisiin järjestöihin muutti Suomen ulkopolitiikkaa 1980-luvun puolivälistä lähtien. Vuodet 1984–1989 olivat hiljaisen käänteen vuosia.

Kaksinapaisen kansainvälisen järjestyksen murentuminen 1980- ja 90-lukujen taitteessa muutti Suomen kansainvälistä asemaa. Suomi tulkitsi puolueettomuuspolitiikan sisällön uudelleen ja haki keväällä 1992 Euroopan yhteisön jäsenyyttä.

Ulkopoliittisen linjamuutoksen ohella Suomen ulkopoliittisen päätöksentekojärjestelmän rakenteet muovautuivat vuosien 1982–1992 aikana merkittävästi. Valtioneuvoston roolin vahvistuminen lisäsi ulkopoliittisen päätöksenteon parlamentaarista ulottuvuutta. Lisäksi suomalaisten puolueiden suora yhteydenpito Neuvostoliittoon normalisoitui. Toisen maailmansodan jälkeen kehittyneet suorat puoluesuhteet menettivät ulkopoliittista merkitystä puolueiden tullessa edustetuksi ulkopoliittisessa päätöksenteossa parlamentaaristen periaatteiden mukaisesti. Suomen nopea sopeutuminen muuttuneeseen kansainväliseen järjestykseen 1990-luvun alussa osoitti Suomen olevan osa kollektiivista länttä.