Turun kämnerinoikeudessa käsiteltiin vuosina 1639−1700 noin kaksi tuhatta piikoja koskevaa oikeusjuttua. Kyseisellä aikavälillä Turussa palveli piikana vähintään 20 000 naista, ja mainittujen oikeustapausten perusteella syntyy monipuolinen kuva heidän elämästään. Piikojen arki avautuu oikeusjutuista heidän tehtäviensä, oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa kuvaamisen kautta. Työ oli piioille välttämätön hyve elannon hankkimiseksi ja yhteiskuntaan kuulumiseksi. Turussa piikomiseen liittyi erityispiirteitä, sillä kaupungissa palveleminen erosi maalaispiian pestistä jo pelkästään kestoltaan, sillä pesti otettiin usein vuotta lyhyemmäksi ajaksi. Käsittelen näitä erityispiirteitä tässä artikkelissa, ja etsin vastausta siihen, miten oikeuspöytäkirjojen jutut kuvaavat piikojen ja heidän työnantajiensa ajatuksia työstä sekä piikojen asemasta ja toiveista.