Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan suomalaista tyttökirjallisuutta kasvatuksellisesta näkökulmasta kaunokirjallisten teosten ja empiirisen lukijatutkimuksen avulla. Tutkimusta ohjaa pääkysymys: Miten tyttökirjallisuus kasvattaa lukijoitaan? Tutkimuksen tavoitteina on selvittää tyttökirjojen kasvatuksellisia sisältöjä ja tyttökuvausten merkitystä lukijoille. Tutkimusaineisto koostuu pääosin 1910–1950-luvuilla ilmestyneistä tytöille suunnatuista koululaisromaaneista, ammattiin ja koulutukseen keskittyvistä romaaneista sekä sarjakirjoista. Empiirinen tutkimusaineisto muodostuu suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista, jotka on kerätty kirjoituskutsulla. Väitöstutkimus on teoreettis-metodologialtaan tieteidenvälinen, joka yhdistää kirjallisuudentutkimusta, tyttötutkimusta ja kasvatustieteellistä tutkimusta, erityisesti tyttöjen koulutushistorian kontekstissa.

Tutkimus rakentuu kolmesta osatutkimuksesta (artikkelit I-III) sekä yhteenvetoosuudesta. Väitöstutkimus paikantuu reseptioteoreettiseen viitekehykseen kaikissa osatutkimuksissa. Tutkimusmenetelminä on käytetty lähilukua ja sisällönanalyysia tutkimusaineistojen analysoinneissa. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin 1910–1950-luvuilla ilmestyneitä kotimaisia tyttöjen koululaisromaaneja ja niissä esiintyviä koulukiusaamiskuvauksia. Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin tyttöjen ammatteihin ja koulutukseen keskittyviä kuvauksia 1930–1950-luvuilla ilmestyneissä suomalaisissa tyttökirjoissa. Kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin Anni Polvan Tiina-sarjan lukemisen vastaanottoa ja suositun tyttöhahmon merkityksiä lukijoille.

Tulosten mukaan ensimmäisessä osatutkimuksessa kuvattiin oppilaiden välillä suoran ja epäsuoran koulukiusaamisen muotoja, joiden ratkaisemiseen tarjottiin kasvatuksellisina sisältöinä oikeanlaisia roolimalleja ja käyttäytymistapoja lukijoille. Tyttöhahmojen oikeudenmukaisella toiminnalla oli monesti merkitystä kiusaamisen päättymisessä. Toisessa osatutkimuksessa tarjottiin kasvatuksellisina sisältöinä myönteinen kuvaus tyttöjen ammatillisesta itsensä toteuttamisesta ja oman toimeentulon hankkimisesta koulutuksen ja opiskelun avulla. Didaktisena sisältönä lukijoille korostui ahkeran ja kunnollisen tytön malli. Kolmannen osatutkimuksen tulosten mukaan eri-ikäiset lukijat olivat emotionaalisesti sitoutuneet tyttösarjan päähenkilöön, jonka persoonalliset piirteet, kuten rohkeus ja rehellisyys korostuivat tyttökuvauksessa. Fiktiivisestä tyttöhahmosta tuli positiivinen roolimalli monelle lukijalle. Tyttökirjallisuuden kasvatuksellinen merkitys näkyi erityisesti lukijoiden omakohtaisissa samaistumisen ja empatian kokemuksissa sekä yhteisissä sukupolvikokemuksissa.

Tutkimuksen mukaan suomalainen tyttökirjallisuus kasvattaa monilla tavoilla lukijoitaan, kuten moninaisilla tyttökuvauksilla ja normeja ohjaavilla käyttäytymismalleilla. Tutkimus kertoo samalla vahvasta tyttökirjallisuuden lukemisen tyttökulttuurista sekä osoittaa kaunokirjallisuuden merkityksellisyyden elinikäiseksi lukijaksi kasvamisessa.