Viron ja Suomen välinen muuttoliike: katsaus aiempiin tutkimuksiin

: Edelman Kristel, Tervonen Miika

: Alho Rolle, Kaja Kumer-Haukanõmm

Publisher: Siirtolaisuusinstituutti

: Turku

: 2020

: Liikkuvuus, muuttoliike ja ylirajaiset suhteet Suomen ja Viron välillä

: Siirtolaisuusinstituutti, julkaisuja

: 28

: 29

: 43

: 14

: 978-952-7167-77-9

: 978-952-7167-78-6

: 2343-3507

: https://siirtolaisuusinstituutti.fi/wp-content/uploads/2020/04/j-28-isbn-978-952-7167-78-6-liikkuvuus-muuttoliike-ja-ylirajaiset-suhteet-suomen-ja-viron-valilla.pdf

: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/179590335

Luomme tässä luvussa katsauksen tutkimuksiin, jotka käsittelevät Virosta Suomeen ja Suomesta Viroon muuttaneiden henkilöiden sopeutumista Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeisenä aikana. Virolainen yhteiskunta on tänä aikana läpikäynyt nopeita ja merkittäviä muutoksia niin poliittisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisesti (Lauristin & Vihalemm 2009). Teoreettisesta näkökulmasta tarkasteltuna tutkimukset voi jakaa karkeasti kahteen kauteen. Ensimmäinen kattaa ajanjakson 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin ja tarkastelee sopeutumiskokemuksia ennen kaikkea akkulturaation teoreettisessa viitekehyksessä. Toista tutkimuskautta 2000-luvun puolivälistä nykyaikaan määrittelee ylirajainen lähestymistapa. Paradigman muutos liittyy yleisempiin muutoksiin muuttoliiketutkimuksen teoreettisissa lähestymistavoissa. Globalisoituneessa maailmassa ja teknologisen kehityksen keskellä elävien yksilöiden kokemuksia ei tarkastella enää vain yhden, vaan useamman valtion kontekstissa (Pyrhönen ym. 2017).

Viron ja Suomen suhteet olivat aktiiviset jo 1800-luvulla, mitä edesauttoi maiden välinen säännöllinen höyrylaivaliikenne. Paikallinen lehdistö käsitteli molempia maita, minkä lisäksi sekä Suomesta että Virosta oli kirjoitettu matkailijoille suunnatut matkaoppaat. Myös kulttuuriyhteydet vahvistuivat: Viron kansalliseepos Kalevipoeg painettiin Kuopiossa ja Viron baltiansaksalaisilta lainaama laulujuhlaperinne saavutti Suomen vuonna 1884, jolloin Jyväskylässä pidettiin ensimmäiset laulujuhlat (Zetterberg 2015). Suomella on ollut tärkeä rooli Viron kansallisen identiteetin kehittymisessä. 1800-luvun puolivälissä alkaneella kansallisen heräämisen aikakaudella, jolloin rakennettiin vahva pohja Viron ja Suomen kulttuurisiteille, syntyi etenkin Viron eliitin silmissä positiivinen Suomi-kuva (Alenius 1998). Suomi ei ”positiivisena toisena” ole sittemminkään menettänyt merkitystään Viron kansallisen identiteetin muotoutumisessa – onhan kyseessä naapurimaa, jonka kanssa Viro jakaa paitsi historiallisen yhteyden, myös kielellisiä ja kulttuurisia samankaltaisuuksia (Petersoo 2007).

Uudelleenitsenäistymisen jälkeen Virossa voimistui poliittinen keskustelu maan kuulumisesta Pohjoismaihin (Brüggemann 2003). Pohjoismaalaisuuden ihailu juontuu Ruotsin ajan nostalgisointiin, joka miellettiin Saksan ja Venäjän vallan vastavoimana (Kuldkepp 2013). Vaikka Viro on poliittisella tasolla pyrkinyt monissa yhteyksissä määrittelemään itsensä yhtenä Pohjoismaista, ei tavoitteen ole silti yhteiskunnallisessa mielessä nähty toteutuneen: Pohjoismaiden tärkein yhdistäjä on pitkäaikainen sosiaalidemokraattinen valtiojärjestys, joka eroaa merkittävästi Viron uusliberalistisista poliittisista valinnoista (Lagerspetz 2003).

Viron ja Suomen välinen muuttoliike on suuntautunut pääosin Suomeen. 1980-luvun puolivälistä lähtien Suomen nettomaahanmuutto on ollut positiivinen. Kun suomalaiset aiemmin lähtivät paremman työn perässä Ruotsiin, vaikuttivat inkerinsuomalaisten paluumuutto ja Neuvostoliiton hajoaminen merkittävästi Suomen muuttomalleihin (Heikkilä 2006; 2012).

Virossa maastamuuttoa on analysoitu kolmena eri aaltona. Aihetta käsittelee perusteellisesti Tammarun ym. luku tässä teoksessa. Ensimmäinen muuttoaalto kesti 1800-luvun puolivälistä ensimmäiseen maailmansotaan ja vei virolaisia Venäjälle (Tammaru & Eamets 2015). Toiseen maailmansotaan liittyvää toista muuttoaaltoa tutkijat ovat nimittäneet myös suureksi paoksi länteen (Kumer-Haukanõmm & Telve 2017). Kolmas muuttoaalto sijoittuu Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Siihen ovat vaikuttaneet Viron EU-jäsenyys vuonna 2004 sekä vuonna 2008 alkanut lamakausi. Suomen maantieteellinen läheisyys, samankaltainen kieli ja kulttuuri sekä maassa jo asuva virolaisyhteisö ovat edesauttaneet virolaisten muuttopäätöstä – virolaisista maastamuuttajista lähes puolet asuu Suomessa (ibid.). Huhtikuussa 2018 Suomessa asui Tilastokeskuksen tietojen mukaan vakituisesti yli 50 000 Viron kansalaista (Tilastokeskus 2018). (Perusteellisempia tilastotietoja Suomeen muuttaneista virolaisista esittelee Tammarun ym. luku tässä teoksessa).

Virolaistutkijat nimittävät tämänhetkistä ajanjaksoa muuttoliikkeen aikakaudeksi (Tammaru 2017) – luonnehtivathan myös Stephen Castles ja Mark J. Miller maailmanlaajuista muuttoliikettä vuonna 1993 samoin sanoin (engl. the age of migration). Tämä luku käsittelee muuttoliikkeen aikakauden piirteitä nimenomaan Viron ja Suomen näkökulmasta.

J-28-ISBN 978-952-7167-78-6-Liikkuvuus, muuttoliike ja ylirajaiset suhteet Suomen ja Viron välillä.pdf