Hanna Järven Töyhtöpään tarina (1915) on tehostuvaa munantuotantoa käsittelevä nuortenromaani. Kirja kuvaa 15-vuotiaan Taunon ensimmäistä vuotta kananhoitajana pientilalla, ja yksityiskohtaisen kananhoitokuvauksen vuoksi se toimii myös kertomusmuotoisena kananhoito-oppaana. Teos on poikkeuksellinen siinä, miten runsaasti ja monipuolisesti se kuvaa kanojen tunteita, aistimuksia, kokemuksia ja ajatuksia sekä Taunon ja kanojen välisiä suhteita. Kirjassa on muun muassa paljon kanojen keskinäistä ja kanojen ja Taunon välistä dialogia. Taloudellista voittoa tavoitteleva kananhoito oli kymmenluvun Suomessa harvinaista, joten aluksi kyläläiset nauravat kanojen kanssa työskentelevälle Taunolle, joka piiloutuukin ihmisyhteisöltään eräänlaiseen kaappiin. Kun Taunon kananpito alkaa tuottaa munia ja rahaa, Taunosta tulee arvostettu yhteisönsä jäsen. Tässä artikkelissa pohdin queer-lähestymistapojen avulla, millaiset kanojen ja ihmisten väliset suhteet ovat hyväksyttäviä tai ylipäätään mahdollisia Töyhtöpään tarinan kuvaamassa munantuotannon maailmassa. Osoitan, että munantuotanto kontekstina asettaa tiukat rajat niin sille, miten ihmiset voivat kanoihin suhtautua kuin sillekin, miten kanojen mieliä voidaan kaunokirjallisuudessa kuvata.