Tämä artikkeli tarkastelee sosiaalisen median roolia muunsukupuolisten ihmisten identiteettityössä (Gray 2009) pohjaten elämänkerralliseen haastatteluaineistoon. Muunsukupuolisuus on noussut näkyvämmäksi ilmiöksi viimeisen vuosikymmenen
aikana, mutta sitä ei ole toistaiseksi Suomessa juuri tutkittu. Koska sukupuolen kaksijakoisuus on yhä vallitseva normi, ja muunsukupuolisuus on nimettynä identiteettinä uusi, tieto ei-binäärisen sukupuolen mahdollisuudesta löytyy usein epävirallisia
reittejä pitkin, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa (esim. Juvonen 2019). Tässä artikkelissa tarkastelen haastateltavien kertomuksia kohtaamisista murrostekstien (Cavalcante 2017), eli identiteettityötä herättävien ensimmäisten representaatioiden, kanssa. Analyysi korostaa muunsukupuolisten ihmisten monenlaisia kokemuksia ja tarkastelee kolmea identiteettityön muotoa: samaistumista, disidentifikaatiota ja kyseenalaistamista. Artikkeli havainnollistaa, että sosiaalisen median uusi konteksti tarjoaa laajemmin ja moninaisempia representaatioita kuin perinteinen media mutta ei näytä merkittävästi muuttavan muotoja, joita varhainen identiteettityö ottaa.