Sosiaalinen pääoma kuvaa yksilöiden ja yhteisöjen välisiä sosiaalisia verkostoja ja normeja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Työyhteisöstä saatava sosiaalinen pääoma edistää työntekijöiden hyvinvointia ja ennaltaehkäisee sairastavuutta. Väestön ikääntyessä on tärkeää löytää keinoja työntekijöiden työkyvyn ylläpitoon, ja työpaikan sosiaalisen pääoman tukemisella voisi olla keskeinen rooli. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, onko työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen yhteydessä työntekijän koettuun heikentyneeseen työkykyyn. Työyhteisön sosiaalista pääomaa mitattiin sekä yksilön itsearviona että työtovereiden arviona.

Tutkimuksessa käytettiin Työterveyslaitoksen Kuntasektorin seurantatutkimuksen aineistoa. Otokset muodostuivat sairaaloista ja kunnista vuosina 2012, 2015/2016 ja 2017/2018 kerätystä aineistosta ja sisälsivät 11 196 (yksilön sosiaalinen pääoma) sekä 9 579 (työyksikön sosiaalinen pääoma) vastaajaa. Tutkimus toteutettiin kokeellista asetelmaa jäljittelevänä pseudokokeellisena asetelmana, joka mahdollisti sosiaalisen pääoman ja työkyvyn muutosten ajallisten yhteyksien tarkastelun. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla, jossa tarkasteltiin miten työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen ensimmäisen ja toisen aikapisteen välissä ennustaa työntekijän heikentynyttä työkykyä kolmannessa aikapisteessä. Analyyseissa kontrolloitiin ikä, sukupuoli, ammattiasema, siviilisääty, työaikamuoto sekä terveyskäyttäytymiseen ja terveydentilaan liittyviä tekijöitä.

Yksilön sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti työntekijän työkyvyn heikentymistä myös kovariaattien vakioinnin jälkeen. Muilta työyksikön jäseniltä mitattu sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti heikentynyttä työkykyä vakioimattomassa analyysissa, mutta vakioinnin jälkeen tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen saattaa heikentää työntekijän työkykyä. Työyhteisön sosiaalisen pääoman tukemiseksi tulisi löytää keinoja työpaikoilla ja jatkotutkimuksissa.