Syrjimätön liikuntapolitiikka ei siirry automaattisesti käytännön liikunnanohjaukseen. Tarvitaan liikunta-alan ammattiosaamisen laajentamista intersektionaalisen liikuntapedagogiikan näkökulmiin. Se edistää liikunnan elettyä yhdenvertaisuutta eli arkitasolla rakentuvaa kokemuksellista yhdenvertaisuutta.