Tässä artikkelissa tarkastelemme korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa käytössä olevia ensikertalaiskiintiöitä. Kiintiöt ovat positiivisen erityiskohtelun muoto, jonka tavoitteena on parantaa jonkin tietyn ryhmän asemaa. Niiden asettamista voidaan tarkastella osana koulutuksen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kiintiöitä ei Suomessa juuri ole opiskelijavalinnoissa ollut, mutta vuodesta 2016 lähtien otettiin käyttöön ensikertalaisille suunnatut kiintiöt. Pääosa opiskelupaikoista on nykyisin suunnattu ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa tavoitteleville. Artikkelissa tarkastelemme, miten ensikertalaisuutta hakijakategoriana määritettiin ja kuinka kiintiöt oikeutettiin. Empiirisenä aineistona olemme analysoineet kiintiöiden asettamiseen liittyneet kaksi lakiesitystä sekä niihin annetut lausunnot. Analyysin perusteella ensikertalaisten suosimiselle löytyi moraalinen oikeutus, mutta samalla kiintiöihin suhtauduttiin myös kriittisesti. Ensikertalaisen kategoria ei yksiselitteisesti rakennu korkeakoulutukseen pääsyn kannalta huonommassa asemassa olevaksi ryhmäksi, sillä yksilöt ovat taustansa vuoksi erilaisissa asemissa. Johtopäätöksemme on, että ensikertalaiskiintiö on kömpelö väline edistämään korkeakoulutuksen oikeudenmukaisuutta, sillä se ei tunnista korkeakoulutuksen hierarkioita, yhteiskunnallisia eroja ja niitä erilaisia positioita, joita ensikertalaisten ja ei-ensikertalaisten kategorioihin asetetuilla hakijoilla on.