Hiljalleen tuloillaan olevan 1800-luvun sirkusaiheisen graduni palaset työstyvät alitajunnassani ja muotoutuvat konkreettisen tutkimussuunnitelman muodoksi sekä siitä seuraavaan työn alla olevaan etappiin eli johdantoluonnokseen. Tässä blogissa pohdin, mitä näistä palasista muodostuu ja miksi haluan kirjoittaa 1800-luvun sirkuksesta yleensä.

Sirkustaide on kautta aikojen muotoutunut yhteiskunnan viihteellisten mieltymysten ehdoilla sekä valtiovallan sanelemien lakien mukaan. Sirkustaide ja sirkusyritykset ovat omalla toiminnallaan vuorovaikuttaneet yhteisöön rikkoen perinteisiä rajoja, tuoneet esille kansainvälisiä vaikutteita, tarjonneet katsojille kuriositeetteja ja ehdottaneet vaihtoehtoista mutta myös kurinalaista elämäntapaa. Sirkusdynastioiden ammattiylpeys, etiikka ja taito hiottiin jälkikasvuille pienestä pitäen, ja monet varhaiset sirkussuvut ovat yhä elinvoimaisia. Onkin uskomatonta, miten sirkussuvut ovat sopeutuneet ajanjaksojen ja ympäristöjen alati tuomiin haasteisiin yhteiskunnan nopeiden ja voimakkaiden muutosten pyörteissä.