Sekä kansainväliset että kansalliset koulusaavutustutkimukset osoittavat, että suomalaisten koululaisten
matemaattisen osaamisen taso on dramaattisesti laskenut. Ongelma näkyy sekä erityisen heikon osaamisen lisääntymisenä että korkeatasoiseen suoritukseen yltävien oppilaiden osuuden laskuna (6).
Monelle oppilaalle matematiikka on vain ulkoa annettu joukko jäykkiä sääntöjä ja suoritusketjuja eikä sitä
koeta oman ajattelun välineenä. Heille matematiikka on irti merkityksellisistä arjen käytännöistä ja
kokemuksista. Vaikka matematiikan tärkeys tunnustetaan yleisesti, kulttuuriympäristö ei tarkoituksenmukaisella tavalla innosta matematiikan oppimiseen. Virheelliset uskomukset synnynnäisestä, pysyvästi heikosta ”matikkapäästä” ovat yleisiä ja tiedotusvälineissä on esillä avoimesti matematiikkaa
vähätteleviä tai siihen vihamielisesti suhtautuvia asenteita.

Kansallisessa politiikassa huolta matematiikan osaamisen heikkenemisestä ei ole otettu yhtä
vakavasti kuin lukutaidon heikkenemistä, mihin on reagoitu koulutuksen kaikilla tasoilla
varhaiskasvatuksesta opettajien täydennyskoulutukseen. Tähän pitäisi päästä matematiikankin
osalta. Tarvitaan kansallinen ohjelma matematiikan opetuksen ja oppimisen tukemiseen.