Maailmanlaajuinen Covid-19 -terveyskriisi paljasti puutteet kansalaisten digitaalisten työkalujen käytössä eri aloilla, kuten koulutuksessa, monilla ammattialoilla ja kulttuurisektoreilla, ja nosti esiin etäviestintään liittyviä ongelmia. Unescon (2020) mukaan koulujen sulkemiset tai lähiopetuksen osallistumisrajoitukset vaikuttivat yli 60:een prosenttiin oppilaista perinteisissä kouluympäristöissä ympäri maailman. Sama ilmiö oli nähtävissä maailmanlaajuisesti sekä muilla koulutustasoilla (yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, aikuiskoulutuksessa, oppisopimusopiskelussa jne.) että vielä yleisemmin julkisella ja yksityisellä ammattisektorilla. Varsinkin senioreiden kohdalla on korostunut digitaalinen epävarmuus, puutteellinen etäviestinnän välineiden tuntemus ja IT-infrastruktuurin riittämättömyys. Nämä ongelmat linkittyvät myös maaseudulla ja syrjäisillä seuduilla asuvien kansalaisten maantieteelliseen eristyneisyyteen. Kyseiselle väestölle digitaaliset työkalut, toimintatavat ja taidot voivat tarjota mahdollisuuksia kompensoida maantieteellistä eristyneisyyttä ja yhdistää heidät oppimispaikkoihin, verkkokauppoihin ja kulttuurivaihtoon.