Eläimen kertomisen mahdollisuuksia pohtiva Voiko-tutkimushanke asetti tieteentekijöistä ja taiteilijoista koostuvan ryhmän tarkastelemaan tapoja, joilla taiteessa käsitellään ihmisen ja eläimen rajaa, myös rajan merkitystä ja olemassaoloa kyseenalaistaen. Tässä esseessä analysoin, miten Matilda Aaltosen ja Pipsa Longan teokset - tanssiesitys ja näytelmä- kertovat lokkeja ja miten tällainen eläinten kertomisen tapa haastaa perinteisiä tapoja kertoa ja nähdä eläimet ja asettaa niiden maailma ihmisyhteiskunnista erilliseksi.