Kirjoituksessa esitetään yleiskuva suomen kielen astemääritteiden sopivuudesta kvanttoreiden määritteiksi sekä ilmiön semanttisista ehdoista. Esimerkiksi ilmauksessa hyvin paljon astemäärite hyvin tarkentaa kvanttorin paljon ilmaisemaa kvantiteettia. Tarkastelun lähtökohtana on, että elementtien ilmaisema skalaarisuus on erityyppistä: kvanttoreiden skalaarinen merkitys toteutuu kvantiteettiskaalalla, astemääritteiden intensiteettiskaalalla. Kun astemäärite määrittää kvanttoria, kvanttorin ilmaisemaan kvantiteettiskaalaan liitetään astemääritteen ilmaisema intensiteettiskaala. Kvantiteettiskaalan ja intensiteettiskaalan on oltava yhteensopivia, jotta lopputulos olisi kielenmukainen. Siksi kaikki astemääritteet eivät sovi kaikkien kvanttorien määritteiksi. Vaikka melko paljon, erittäin vähän, melkein liikaa, ihan muutama ja erittäin harva ovat hyväksyttäviä, niin epäluontevia tai kielenvastaisia ovat ?melkein paljon, ?ihan usea, *erittäin liikaa ja *melko muutama, joissa edellä lueteltujen kielenmukaisten yhdistelmien aineksia on järjestelty toisin.

Kirjoituksessa esitetään ensin kvanttoreiden ja sitten astemääritteiden semanttinen ryhmittely, joka perustuu näistä aineksista kognitiivisen kielitieteen piirissä esitettyihin aiempiin kuvausmalleihin. Tämän jälkeen käydään systemaattisesti läpi eri astemääritetyyppien ja eri kvanttorityyppien yhteensopivuus. Tarkastelun tuloksena on, että avoimen skaalan astemääritteet (melko, hyvin, erittäin) sopivat ennen kaikkea normiviitteisten kvanttoreiden (vähän, paljon, harva, usea) määritteiksi. Erityyppiset sulkeisen skaalan astemääritteet taas sopivat määrittämään sellaisia kvanttoreita, joiden kvantitatiiviseen merkitykseen liittyy jonkinlainen raja. Useimmiten kyseessä on kvantiteetin maksimiraja (melkein kaikki, ihan jokainen), vähenevän tarkastelusuunnan kvanttoreilla myös minimiraja (aivan harva, ihan vähän). Mitä täsmällisempi kvanttorin ilmaisema raja on, sitä useammat sulkeisen skaalan astemääritetyypit sopivat sen määritteiksi.