Tämän artikkelin tarkoituksena on pyrkiä tunnistamaan urakkasopimussuhteiden ongelmakohtia ja pohtia, onko funktionaalisesta sopimusteoriasta apua niiden välttämisessä. Artikkelissa pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia riitoja aiheuttavia ongelmakohtia urakkasopimussuhteissa esiintyy, ja voidaanko niitä ehkäistä funktionaalisen sopimusteorian avulla? Kun tilaaja ja urakoitsija solmivat urakkasopimuksen, he pyrkivät tavanomaisesti määrittelemään suoritus- ja muut velvollisuutensa mahdollisimman tyhjentävästi sekä turvaamaan oikeutensa erityisesti sopijakumppanin sopimusrikkomuksen varalta. Rakennusalan sopimusympäristö on kuitenkin monitahoinen. Sopimuksilla säännellään monimutkaista teknistä rakentamista, hankkeessa on mukana lukuisia toimijoita, ja suunnitelmien muuttuminen hankkeen aikana on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Hankkeen sujuvuuden kannalta on tärkeää, että näiden olosuhteiden ja muutosten käsittelyyn on olemassa toimivat mekanismit. Perinteinen sopimusmalli ei välttämättä ole paras mahdollinen alusta tukemaan monitahoisen hankkeen toteuttamista.